Vaasan hovioikeuden tuomio Anneli Auerin tapauksessa menee suoraan suomalaiseen oikeushistoriaan – paitsi tietysti jos korkein oikeus ottaa asian käsiteltäväkseen. Luin tuomion tuoreeltaan ja siitä riittää paljonkin kommentoitavaa. Aloitan ilmeisimmästä havainnosta: tuomitseminen on kovin sattumanvaraista ja perin inhimillistä toimintaa. Näistä jälkimmäinen selittää edellisen.
Satakunnan käräjäoikeus on tuominnut Anneli Auerin murhasta elinkautiseen vankeuteen äänin 2–1. Satakunnan käräjäoikeus on julkaissut tuomiosta tiedotteen, jossa se selostaa tuomion pääasialliset perustelut. Lue Satakunnan käräjäoikeuden tiedote 12.12.2013
Silloin kun lainkäytössä ratkotaan tosiasioita koskevia riitakysymyksiä, kyse on epävarmuuden hallitsemisesta. Kukaan ei koskaan voi varmuudella tietää, mitä tapahtui. Ei edes silloin, kun tekijä tunnustaa. Mutta jätetään filosofiset pohdinnat sikseen. Jos rikoksesta epäilty kiistää syyllisyytensä, tuomioistuin joutuu arvioimaan, jääkö hänen syyllisyydestään järkevää epäilystä.
Syyttäjän virhepäätelmä on tilastollisiin todennäköisyyksiin liittyvä argumentointivirhe. Virhe on vaarallinen, sillä siihen syyllistyvä ymmärtää todisteen näyttöarvon useimmiten aivan liian suureksi.
