comments 2

Objektiivista tutkijaa (tai ketään muutakaan) ei ole

Juhannuksena twitterissä riehui Timo Haapalan nostattama myrsky tutkijoiden poliittisuudesta ja objektiivisuuden puutteesta verrattuna toimittajiin. Keskustelu oli moninaista ja niin mukaansatempaavaa, että entisenä tutkijana innostuin itsekin osallistumaan.

Keskustelu oli sen verran ajatuksia herättävää, että päätin koota ajatelmani vähän pidemmäksi kirjoitukseksi.

Lyhyenä kertauksena, tästä myrsky alkoi.

Keskustelu oli sikäli hauskaa, että mielestäni Haapala sanoi itsestäänselvyyden. Se mikä hämmensi oli Haapalan saama voimakas vastareaktio. Eivätkö tutkijat (tai ihmiset ylipäätään) todella ymmärrä omaa poliittisuuttansa?

Sitten puhuttiinkin jo trumpilaisuudesta.

Onneksi löysin Anna Kontulan tolkun twiitin aiheesta.

Tässä kohtaa on varmasti paikallaan esittää ensin käsitteellinen täsmennys. ”Tutkijalla” Haapala ei varmaankaan tarkoittanut luonnontieteiden tutkijoita (esim. fyysikko, biologi) vaan ns. tulkintatieteiden tutkijoita (esim. valtiotieteilijät, oikeustieteilijät).

Toinen tärkeä lähtökohta: Kukaan ihminen ei ole toiminnassaan objektiivinen vaan nimenomaan subjektiivinen, koska kukaan ei voi paeta omien ainutkertaisten mielen rakenteiden ja elämänkokemusten vaikutusta omaan ajatteluun ja sitä kautta omaan toimintaan.

Luonnontieteilijöiden subjektiivisuudella ei ole aivan niin isoa merkitystä, koska itse mittaustulokset ovat mittaajan henkilöstä riippumattomia. Tosin tälläkin puolella tapahtunee uskomuksiin perustuvia valintoja. Tarinan mukaan Einstein ei itse uskonut suhteellisuusteorian ennustamien ”mustien aukkojen” olemassaoloon, koska ajatus oli hänestä epäuskottava. Mutta ei tästä puolesta enempää tällä kertaa.

Tulkintatieteilijän subjektiivisuudella on  erittäin suuri merkitys, koska tulkintatietieteissä tulokset riippuvat mitä suuremmissa määrin tulkitsijan henkilöstä. Kaksi tulkintatieteilijää voivat päätyä samaa asiaa ”tutkiessaan” hyvinkin erilaisiin lopputuloksiin.

Tämä johtuu siitä, että tulkintatieteisiin sisältyy suuri määrä sallittuja tutkijan valintoja kuten kysymyksenasettelu, näkökulma, menetelmät, lähdeaineisto ja tietenkin suurimpana ne tulkitsijan omat tulkinnat. Nämä valinnat tapahtuvat tulkitsijan mielessä, eli siellä samassa paikassa, missä ne muutkin ”näkemykset” oleilevat.

Omat kokemukseni rajoittuvat oikeustieteelliseen tutkimukseen. En muista, että omat tutkimustulokseni olisivat koskaan olleet millään tavoin ristiriidassa oman (huom. silloisen) maailmankatsomukseni kanssa. Vuosia myöhemmin jotkut silloiset näkemykseni kyllä hävettävät.

Kohtuullisen määrän tuttujen tulkintatieteilijöiden kirjoituksia lukeneena olen havainnut, että heidänkin tutkimuksensa ovat aina kirjoittajansa näköisiä. Uskoisin, että hekin ovat olleet tuloksiinsa tyytyväisiä.

Tällä rajallisella havaintoaineistolla rohkenen esittää induktiivisen johtopäätöksen: Timo Haapala on lähes oikeassa. Tulkintatieteilijöillä ei ole mitään objektiivisuutta vaan he hävyttömästi yhdistelevät asiat näkemystensä mukaan.

Oma tulkintakannanottoni: Tässä ei ole mitään väärää. Tulkintatieteilijöiden tehtävä on nimenomaan tarjota meille erilaisia näkökulmia erilaisiin ilmiöihin tieteenalan metodisääntöjä noudattaen. Nämä meille tarjotut näkökulmat eivät muodostu sattumanvaraisesti tai objektiivisesti vaan ne ovat nimenomaan niitä näkökulmia, joita kyseinen tutkija pitää itse (subjektiivisesti) tärkeinä ja ”oikeina” hänen käytössään olevan lähdeaineiston ja hänen käyttämiensä metodisääntöjen puitteissa.

”Objektiivisuus” tulkintatieteissä on ennen kaikkea moniäänisyyttä eli tutkimuksen vapautta. Jokaista tulkintatieteilijän esittämää näkemystä kohtaan löytyy yleensä monta eriävää näkemystä. Kuulijan/lukijan tehtäväksi jää löytää näiden kilpailevien näkemysten joukosta se tai ne, joita hän pitää totena (eli omaan maailmankuvaan sopivana).

Tässä ei ole mitään väärää. Lähdekritiikkiä voidaan edellyttää niin poliitikoilta kuin poliitikan toimittajiltakin.

Lähteenä on käytetty Nyt-liitteen erinomaista kirjoitusta aiheesta.

2 Comments

  1. kommentti

    Muuten pitkälti samaa mieltä, mutta todettakoon kuitenkin, että ei ns. kovien tieteidenkään tutkijoiden näkemykset niin objektiivisia ole kuin voisi olettaa. Ei tulokset luonnosta tai teknisistä asioista ole niin yksinkertaisia kuin tutkimuksissa esitetään. Tutkittavaa asiaa täytyy kuitenkin yksinkertaistaa, jotta sen tutkiminen on edes mahdollista. Erityisesti asioiden tilastollinen tarkastelu mahdollistaa sen, että numeroita muutetaan sellaisiksi, että ne tukee omia argumentteja. Tärkeää on myös toki huomioida reunaehdot millä käsiteltävää asiaa tarkastellaan. Tällaisia tutkimuksia on toki helpompi ”vastustaa” vrt. oikeustiede, jossa ”paras” argumentti voittaa.

    Tykkää

    • Eivät tietenkään ole, koska kukaan ei ole objektiivinen. Mittaustulos voi olla objektiivinen, mutta niitäkin kuulemma editoidaan tai suorastaan väärennetään.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Jarkko. Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s