comment 0

Pysyvän haitan korvaukset tarvitsevat tasokorotuksen

Ennen asianajajaksi siirtymistä työskentelin henkilövahinkoasian neuvottelukunnan pääsihteerinä. Tässä työssä perehdyin tuhansiin henkilövahinkoja koskeviin korvausratkaisuihin. Tässä työssä vaivaamaan pysyvästä haitasta maksettavien korvausten riittämättömyys. Sille pitäisi tehdä jotain.

Haittakorvauksen tarkoitus on hyvittää menetettyä elämänlaatua

Haittakorvauksissa on kyse ihmisistä, joten havainnollistan ongelmaa pienellä tarinalla – näin se voisi mennä.

Helsinkiläinen Lotta on 19-vuotias viime kevään ylioppilas. Hän oli tulossa huhtikuussa 2017 kotiin kuntosalilta, kun hänen elämänsä muuttui. Tekstiviestiä kirjoittanut autoilija ei huomannut suojatielle astuvaa Lottaa. Auton konepelti paiskasi Lotan voimalla katuun. Lotta jäi makaamaan paikalleen.

Ohikulkija hälytti apua ja Lotan henki pelastui nopean hoitoon pääsyn ansiosta. Ensihoitajat saapuivat paikalle minuuteissa ja kuljettivat Lotan läheiselle Töölön tapaturma-asemalle. Lotan vammat olivat kuitenkin vaikeat. Lotan C3 kaulanikama murtui onnettomuudessa ja samalla Lotan selkäydin vaurioitui. Ensiluokkaisesta hoidosta huolimatta diagnoosi on raju: Lotalla on vamman seurauksena täydellinen neliraajahalvaus.

Sairaalassa aloitettiin nopeasti kuntoutus, jota jatkettiin kuntoutuslaitoksessa, jonne Lotta lähetettiin. Raskaasta kuntoutuksesta ja Lotan kovasta yrityksestä lopputulos on huonoin mahdollinen. Edes käsiin ei pystytä palauttamaan toimintakykyä. Lääkärit toteavat, että Lotalle jää onnettomuudesta haittaluokkaa 20 vastaava pysyvä haitta. Se on suurin mahdollinen ja tarkoittaa 100 %:n invaliditeettia.

Lotta elää loppuelämänsä muiden avun varassa.

Koska Lotta jäi auton alle, kyse on liikennevahingosta. Lotta saa korvauksia ajoneuvon kuljettajan liikennevakuutuksesta. Korvausta maksetaan vahingonkorvauslain säännösten perusteella – muun ohella vamman aiheuttamasta pysyvästä haitasta.

Korvaus on alhainen

Vahingonkorvauslaissa ei säädetä pysyvän haitan korvauksen määrästä eikä sitä voi muutenkaan laskea. Lain esitöiden mukaan haittakovauksen tarkoituksena on  hyvittää vamman aiheuttamaa elämänlaadun heikentymistä.

Lotalle maksettavan haittakorvauksen suuruus perustuu liikennevahinkolautakunnan vuosittain antamiin ohjeisiin korvausmääristä, jota liikennevakuutusyhtiöt noudattavat. Näiden ohjeiden mukaan 18-vuotiaana vammautuneelle Lotalle korvaus neliraajahalvauksen aiheuttamasta pysyvästä haitasta on 119.394,00 euroa.

Näitä samoja liikennevahinkolautakunnan normeja sovelletaan myös muissa vahingonkorvausasioissa. Lotan korvaus olisi siis todennäköisesti sama, jos hän olisi joutunut esimerkiksi pahoinpitelyn kohteeksi.

Vaikka terveyttä tai elämänlaatua ei voi mitata rahalla, jokin on pahasti pielessä. En usko, että tämä korvaus vastaa kenenkään oikeustajua siitä, mitä Lotta on menettänyt.

…ja epätasa-arvoinen

Liikennevakuutuksesta maksettava alhainen haittakorvaus on myös omituisen epätasa-arvoinen.

Ajatellaanpa, että Lotta olikin töissä kuntosalilla, josta hän oli tulossa kotiin. Tällöin kyseessä on myös työtapaturma ja nyt Lotan korvaukset määräytyvät tapaturmavakuutuslain nojalla. Tapaturmavakuutuslain mukainen kertakorvaus pysyvästä haitasta olisi Lotalle 281.677,59 euroa.

Liikennevakuutuksesta maksetaan toki erillinen korvaus tilapäisestä haitasta. Lotan tapauksessa se olisi n. 20.000 euron luokkaa. Tapaturmavakuutuksessa tilapäisen haitan korvaus sisältyy haittarahaan.

Tästä huolimatta tapaturmavakuutuslain mukainen haittakorvaus on noin kaksinkertainen liikennevakuutuksesta maksettavaan haittakorvaukseen nähden.

Liikennevakuutuksen ja tapaturmavakuutuksen perusteella maksetaan korvausta samasta asiasta – vamman aiheuttaman elämänlaadun heikentymisestä. Korvaustasojen eroa on vaikea pitää perusteltuna, koska molemmat korvaukset perustuvat lakisääteiseen vakuutukseen.

Tuomioistuimilla on valta korjata tilanne

Mielenkiintoiseksi näiden vakuutusjärjestelmien eron tekee se, että vain tapaturmavakuutuslain mukaisista korvauksista on säädetty lailla. Sen sijaan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden taustalla on kai lähinnä liikennevakuutusalan oma käytäntö. Tämä seikka toisaalta voi myös selittää, miksi kahden järjestelmän ero on kasvanut näin suureksi.

Vahingoittuneiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta olisi tärkeää, että haittakorvaukset määrättäisiin yhdenvertaisesti siitä riippumatta, onko kyseessä työtapaturma, liikennevahinko vai pahoinpitely.

Tilanne voidaan korjata tekemällä liikennevakuutuksen (ja vahingonkorvauslain) mukaisiin haittakorvauksiin kunnollinen tasokorotus.

Liikennevakuutusala tuskin omatoimisesti lähtee korvaustasoja korottamaan. Sen vuoksi onkin hyvä muistaa, että liikennevakuutusasioissa vakuutusyhtiön korvauspäätökseen voi hakea muutosta tuomioistuimessa aivan kuten muissakin vahingonkorvausasioissa.

Nykyinen vahingoittuneiden yhdevertaisuutta loukkaava käytäntö jatkuu niin kauan kunnes tilanteeseen puututaan tuomioistuimissa. Se edellyttää, että riittävän moni vahingoittunut uskaltaa (ja jaksaa) riitauttaa korvausmäärän, jotta tuomioistuimetkin voivat havahtua ongelmaan.

Tuomioistuinhan ei ole sidottu liikennevahinkolautakunnan ohjeisiin vaan ainoastaan lakiin.

Enää tarvitaan sitä oikeuskäytäntöä.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s