comment 1

Sote on vaikeuksissa, koska poliitikot eivät osaa käyttää juristeja

Kenelle tulisi mieleen tilata kotiinsa sähkömies kytkentöjä tekemään ja sähkömiehen lähdettyä tehdä kytkennät uudestaan? Tuskin kenellekään. Sote-ministerit näyttävät kuitenkin ajattelevan, että itsenäisen Suomen historian suurinta uudistusta koskevat lakipykälät voidaan kirjoittaa uusiksi sen jälkeen, kun ministeriön juristit ovat lähteneet kotiin.

Helsingin Sanomat kertoi viikonloppuna, kuinka asiantuntijoille annettiin ensin tehtäväksi laatia perustuslain kanssa sopusoinnussa oleva valinnanvapauslaki, jonka jälkeen sote-ministerit kirjoittivat lain keskeiset kokonaan uusiksi. Siis mitä ihmettä? Eivätkö edes ministeritason poliitikot osaa käyttää juristeja oikein?

Asianajopalveluiden osalta asiakkaan ja asianajajan välinen työnjako on selvä ja ainakin omassa toimistossani tarkasti noudatettu:

  1. Asiakas antaa toimeksiannon, jossa hän kertoo mikä on hänen tavoitteensa ja millaisia reunaehtoja tavoitteen toteuttamisessa tulee huomioida (yleensä ne ovat aika ja raha)
  2. Asianajaja suunnittelee oikeudellisen ratkaisun, joka tuottaa mahdollisimman hyvin asiakkaan haluaman tuloksen annettujen reunaehtojen puitteissa.
  3. Ehdotettu ratkaisu käydään asiakkaan kanssa yhdessä läpi. Joskus asiakas haluaa tässä vaiheessa tarkistaa toimeksiantoaan. Silloin palataan vaiheeseen 1. Missään olosuhteissa asiakas ei itse kirjoita asianajajan työtä uusiksi.

Jos Hesarin kuvaus hallituksen toiminnasta pitää paikkaansa, hallitus on suorastaan painajaismainen asiakas ministeriöiden juristeille.

Ensin hallitus antoi sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille selkeän toimeksiannon:

[H]allitus sopi, että sosiaali- ja terveysministeriön (STM) virkamiehet kirjoittavat uudet pykälät, joissa otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan vaatimukset. Muuta poliittista ohjausta ei tullut, ja aikaa olisi alkusyksyyn asti.

Tämän jälkeen virkamiehet tekivät työtä käskettyä ja varsin esimerkillisesti pyrkivät varmistamaan työnsä laadun jo ennen ennen poliittista käsittelyä pyytämällä sote-asiantuntijoiden arviota uusista lakipykälistä.

Asiantuntijat olivat kriittisiä mutta näyttivät vihreää valoa: esitysluonnos oli heidän mielestään huomattavasti selvempi ja paremmin toimeenpantava kuin eduskunnan hylkäämä aiempi esitys.

Virkamiehet toimittivat laatuvarmistetun esityksen hallituksen ministereille hyväksyttäväksi. Asiakkaalle eli sote-ministereille jäi helppo työ: todeta että työ oli toimeksiannon mukainen – tai tarvittaessa täsmentää toimeksiantoa.

Tässä kohtaa sote-ministerit menivät kuitenkin pahasti vikaan. Sote-ministerit eivät olleet tyytyväisiä lakiesityksen. Mutta sen sijaan, että toimeksiantoa olisi täsmennetty, ministerit lähtivät itse kirjoittamaan uusiksi virkamiesten laatimaa ja sote-asiantuntijoiden tarkistamaa lakiesitystä. Sillä seurauksella, että lisäaikaa otettiin kokonainen viikko ja sinä aikana lakiesitystä muutettiin olennaisesti.

Asiakkaiden uusiksi kirjoittama lakiluonnos meni asiantuntijoiden kommentoitavaksi. Lopputulos ei ollut hyvä, minkä ei pitäisi olla yllätys.

Lakiluonnos oli järkyttänyt asiantuntijoita syvästi… Virkamiesten alkuperäinen lakiesitys, joka oli ollut heistä siedettävä, oli muuttunut täysin erityisesti asiakasseteleiden osalta. Kun esityksen ruotiminen pääsi vauhtiin, asiantuntijat eivät säästelleet sanojaan. Laki oli heistä vahingollinen. Kukaan ei asettunut esityksen kannalle.

Asianajajan sotediagnoosi: uudistus ei valmistu, koska poliitikot eivät osaa käyttää juristeja.

 

1 Comment so far

  1. Tässä on nyt ainakin kaksi toisiinsa sotketunutta ongelmaa. Kuten tänään saimme lukea Hesarista, lakiesityksen tyrmänneet asiantuntijat tuntuvat kauhistelevan kaikkea, mikä uhkaa julkisen puolen työpaikkoja. Joukon näkemys ei vaikuta kovin tasapuoliselta.

    Soten tarkoitus ei kuitenkaan ole suojella virkamiesten rauhaa, vaan tuottaa kansalaisille enemmän terveyttä ja hyvinvointia per euro.

    Toinen ongelma on sitten se, että lainsäädäntöprosessi näyttää (ainakin näin entisestä tuotekehittäjästä ja nykyisestä palvelukehittäjästä) aivan päättömältä sekoilulta. Lakeja voisi aivan varmasti kehittää järjestelmällisen tuotekehityksen keinoin siinä kuin mitä tahansa muitakin tuotteita.

    Perusongelma on tietysti se, että edes muutokset lähtökohtiin tai vaatimusmäärittelyihin eivät näytä maksavan poliitikolle mitään. Jos maalin siirtelyllä olisi jokin hinta, tilanne muuttuisi kuin taikaiskusta.

    Tykkää

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s