comment 0

Oikeudenkäyntikulujen ongelma on se, että meillä on vain yksi menettely ja häviäjä maksaa

Tuomariliitto ehdotti keskiviikkona oikeusministeri Häkkäselle, että oikeusministeriö perustaisi työryhmän selvittämään keinoja oikeudenkäyntikulujen alentamiseksi. Taustalla on tuomarien huoli siitä, että oikeudenkäyntikulut estävät taloudellisesti heikommassa asemassa olevaa osapuolta hakemasta oikeutta tuomioistuimesta. Huoli on aiheellinen, mutta ongelman syy ei ole korkeat asianajopalkkiot vaan oikeudenkäyntimenettelyä koskevat sääntömme.

Erilaiset riidat tarvitsevat erilaisia oikeudenkäyntejä

Jokainen ymmärtää, että työkalu valitaan tehtävän mukaan. Pihakukkaa ei istuteta kaivinkoneella.

Valitettavasti meillä on vain yksi oikeudenkäyntimenettely, joten taloriidat hoituvat täsmälleen samassa menettelyssä kuin kartellioikeudenkäynnit.

Tämä yksi ja ainoa oikeudenkäyntimenettelymme on monimutkainen. Se on tarkoituksenmukainen väline vain monimutkaisten ja arvokkaiden riitojen ratkaisemista varten.

Suurin osa erimielisyyksistä on kuitenkin suhteellisen pieniä. Näiden erimielisyyksien ratkaisemiseen oikeudenkäyntimenettelymme on aivan liian raskas ja monimutkainen. Pienemmät riidat on toki yritetty kanavoida erilaisiin lautakuntiin (esim. kuluttajariitalautakunta). Lautakuntien menettelyssä on kuitenkin omat rajoitteensa, miksi vuoksi myös pienempiä riitoja joudutaan käsittelemään laajassa oikeudenkäynneissä paremman vaihtoehdon puuttuessa.

Tuomariliitto nimeää oikeudenkäyntien kalleuden syyksi isot asianajopalkkiot. Asianajopalkkiot eivät kuitenkaan ole oikeudenkäyntien kalleuden syy vaan ainoastaan seuraus siitä toimintaympäristöstä, jonka lainsäätäjä on itse luonut.

Jos halutaan halvempia oikeudenkäyntejä, tarvitaan yksinkertaisempi ja nopeampi oikeudenkäyntimenettely, jota voidaan käyttää arvoltaan pienemmissä riidoissa.

Häviäjän kuluvastuu pakottaa liioitteluun

Suomessa noudatetaan hyvin puhdasoppista häviäjä maksaa -sääntöä. Juttunsa hävinnyt asianosainen siis velvoitetaan korvaamaan vastapuolensa kulut yleensä kokonaan tai ainakin lähes kokonaan.

Tämä sääntö johtaa siihen, että oikeudenkäyntiin lähteneen asianosaisen kannattaa tehdä kaikkensa voittaakseen juttunsa. Mitään voiton mahdollisuuksia parantavaa toimenpidettä ei periaatteessa kannata jättää tekemättä. Jos juttu voitetaan, siitä aiheutunut kulu jää vastapuolen korvattavaksi. Toisaalta jutun häviämistä kannattaa välttää kaikin keinoin, koska silloin joutuu korvaamaan myös vastapuolen kulut.

Lainsäätäjä on siis itse luonut erittäin kilpailullisen järjestelmän, jossa molempien oikeudenkäynnin osapuolten kannattaa tehdä kaikkensa juttunsa voittamiseksi.

Tuomariliitto näkee asianajajien tuntiveloituksen pääasiallisena syypäänä asianajopalkkioiden kasvuun. Tuntiveloitus ei kuitenkaan muutu itsestään asianajopalkkioksi, vaan jokaisen laskutettavan tunnin eteen pitää tehdä töitä ja asianajaja tietysti tekee töitä asiakkaansa hyväksi, jos siihen on syytä.

Jos halutaan halvempia oikeudenkäyntejä, tarvitaan sellainen kulujärjestelmä, joka palkitsee asianosaista ”säästäväisyydestä”.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s