comment 0

Huono viestintä johtaa asiantuntijavihaan

Kun lapsilla loppuvat sanat, käyttöön otetaan nyrkit. Inhimillinen tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi on niin vahva, että kun se ei onnistu, sen aiheuttamaa turhautumista puretaan usein vahingollisin keinoin. Aikuisilla nyrkkiväkivallan sijaan turhautuminen purkautuu usein ”vihapuheena”. Roomalaisilla oli tällaiselle argumentaatiolle oma nimikin. Ad hominem. Usein sen kohteena ovat asiantuntijat. Mutta miksi?

Professori Elina Pirjatanniemi kirjoitti asiasta taannoin Turun Sanomien kolumnissaan, jossa hän puolusti ad hominemin eli henkilöhyökkäyksen kohteeksi joutuneita perustuslakiasiantuntijoita.

Esimerkkinä Pirjatanniemi käyttää sote-uudistuksen perustuslakiongelmien turhauttamia kommentaattoreita, jotka ovat nimitelleet perustuslakiasiantuntijoita ”fundamentalisteiksi”, ”oraakkeleiksi” ja ”DDR-henkisiksi”.

Tällaiset kommentit on helppo tunnistaa henkilöhyökkäyksiksi, koska argumentin kohteena on henkilö, ei asia josta keskustellaan.

Henkilöön käyvä argumentaatio tai leimaaminen on vaikuttamisen ”likaista taktiikkaa”. Loogisesti tarkasteltuna tällainen argumentaatio on täysin kelvotonta, mutta vaikuttamisen näkökulmasta se on oikein käytettynä tehokas työkalu. Esimerkiksi kelpaa Donald Trump.

Leimaamiseen sorrutaan tyypillisesti kahdessa tilanteessa. Silloin, kun asia-argumentit loppuvat, tai silloin, kun keskusteluympäristö on otollinen leimaamiselle. Usein nämä tilanteet liittyvät ainakin osittain yhteen.

Asiantuntija altistaa itsensä henkilöhyökkäykselle, kun hän esittää argumentteja, joihin eri mieltä olevat eivät kykene vastaamaan. Keskustelun voittaminen on tietysti ollut asiantuntijan tavoite. Henkilöhyökkäys on vain oire siitä, että keskustelun hävinnyt osapuoli ollut on huono häviäjä. Muutkin asiantuntijat ymmärtävät tämän ja henkilöhyökkäykseen ryhtynyt menettää lopunkin uskottavuutensa heidän silmissään.

Mutta mitä jos suuri yleisö ei ymmärrä, että asiantuntija esitti vastaansanomattoman argumentin? Silloin suuri yleisö jää keskustelusta ulkopuoliseksi. Ollaan leimaamiselle otollisella maaperällä.

Kukaan ei halua tuntea oloaan ulkopuoliseksi. Tai tyhmäksi. Taitava vaikuttaja osaa hyödyntää näitä tunteita. Taitava henkilöhyökkäys lankeaa otolliseen maaperään silloin, kun yleisö suhtautuu jo valmiiksi kielteisesti henkilöhyökkäyksen kohteen argumentaatioon esimerkiksi siksi, että argumenttia ei ymmärretä.

Suomalainen perustuslakikulttuuri on vielä nuorta. Ei täällä ole vielä totuttu siihen, että perustuslaki oikeasti rajoittaisi lainsäätäjän toimintamahdollisuuksia. Perustuslakiasiantuntijat ovat siis viestinnällisesti vaikeassa tilanteessa. Kaikkea uutta ja käsittämätöntä yleensä vieroksutaan – ihan varmuuden vuoksi. Sellaisia me ihmiset olemme.

Lyhyellä aikavälillä mikään ei suojele perustuslakiasiantuntijoita leimakirveiltä. Pitkällä tähtäimellä ennuste on parempi, mutta perustuslakiasiantuntijoiden on hyvä muistaa myös oma vastuunsa.

Jos perustuslakimyönteiselle lainsäätämiskulttuurille halutaan yleisön tuki, viesti pitää esittää niin, että yleisö ymmärtää sen. Keneltäkään ei voi vaatia tukea sellaiselle, mitä hän ei itse ymmärrä.

Kuva: Matti Björkman / Lehtikuva / Eduskunta

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s