comment 0

Pitäisikö isovanhemmilla olla lakisääteinen oikeus tavata lapsenlasta?

Näin aamun Hesarissa mielenkiintoisen jutun, jossa käsiteltiin isovanhempien mahdollisuutta tavata lastenlastaan tilanteissa, joissa välit ovat syystä toisesta katkenneet. Isovanhempien tapaamisoikeutta pohditaan parhaillaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain uudistamista valmistelevassa työryhmässä.

Tarvitaanko isovanhemman tapaamisoikeutta?

Kysymys kuuluu, pitäisikö isovanhemman (tai jonkin muun lähiaikuisen) tapaamisoikeus voida vahvistaa tuomioistuimessa? En ole perhejuristi, mutta kahden lapsen vanhempana asia jäi pohdituttamaan, vaikka ongelma ei onneksi kosketa henkilökohtaisesti.

Ongelmattomissa tapauksissa isovanhemman tapaamisoikeus on tarpeeton, koska isovanhemmat saavat muutenkin tavata lastenlastaan. Niissä tapauksissa, joissa vanhemmat estävät tapaamiset, voidaan olettaa että siihen on yleensä hyvä syy.

Mutta entä ne tilanteet, joissa vanhemmat estävät isovanhemman ja lapsen tapaamiset lapsen edun vastaisesti. Olisiko se hyväksi, jos tuomioistuimessa voitaisiin vaatia tapaamisoikeuden vahvistamista?

Tapaamisoikeus voi toisinaan olla paikallaan

Yksi tärkeä näkökulma on se, puhutaanko isovanhemman oikeudesta tavata lastenlasta vai lapsen oikeudesta tavata isovanhempaansa.

Koska tapaamisoikeuden myöntäminen lapsiperheen ulkopuoliselle aikuiselle merkitsisi melkoista puuttumista perheen autonomiaan, tapaamisoikeutta ei voitane perustaa pelkästään geneettiseen sukulaisuuteen ja isovanhemman haluihin vaikka ne sinänsä olisivatkin perusteltuja ja ymmärrettäviä.

Lapsen oikeuksien näkökulmasta tapaamisoikeus näyttää huomattavasti perustellummalta. Ainakin yleisellä tasolla voidaan sanoa, että lapsella tulisi olla oikeus tuntea isovanhempansa ja myös ylläpitää jo muodostunutta ihmissuhdetta.

Kannattaako vanhempien päätösvaltaan puuttua?

Toisaalta laki on tylppä instrumentti, sillä laki soveltuu yleisesti. Jos lakiin kirjataan isovanhemman oikeus tavata lapsenlasta (tietyillä edellytyksillä), tämä oikeus annetaan kaikille isovanhemmille. Siis myös niille isovanhemmille, joiden osalta lapsen vanhemmat ovat täysin perustellusti estäneet tapaamiset.

Vaikka isovanhemmalle lakiin kirjattu tapaamisoikeus olisikin harkinnanvarainen, se voisi silti synnyttää ikäviä oikeudenkäyntejä tai mahdollistaa ainakin oikeudenkäynnillä painostamisen.

On selvää, että jossakin perheessä isovanhemman lakisääteinen tapaamisoikeus olisi lapselle hyväksi. Ei kuitenkaan saa unohtaa, että sama lakisääteinen tapaamisoikeus voi jossakin toisessa perheessä synnyttää pahoja ongelmia.

Lainsäätäjän on hyvä muistaa, että yhtä ongelmaa ratkaistaessa ei saa aiheuttaa suurempaa ongelmaa jossain toisaalla.

Mahdollisten muutosten seuraukset on siis arvioitava erityisellä huolellisuudella. Ja myös se kannattaa selvittää, voisiko lapsen oikeutta tuntea isovanhempansa edistää jollakin muulla lastensuojelullisella keinolla?

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s