comment 0

Oppia ikä kaikki

Hermostunut nuori lakimies aloittaa perheriidan osapuolen vastakuulustelun. Hän esittää kysymyksensä värisevällä äänellä. Tavoitteena on horjuttaa kertomuksen uskottavuutta, mutta toisin käy. Todistaja on yhtä vakuuttava kuin ennenkin. ”Annahan minä näytän”, kouluttaja puuttuu tilanteeseen. Hetkeä myöhemmin aiemmin niin vakuuttava kertomus on riekaleina.

Polku oikeudenkäyntiasianajajaksi ei ole helppo

Olin keväällä Lontoossa seuraamassa oikeudenkäyntiasianajajiksi opiskelevien koulutusta Middle Temple -nimisessä oikeudenkäyntiasianajajien yhteisössä (Inn of Court). Koulutusta annettiin yllä olevassa ”majassa”, kuten paikalliset sitä kutsuivat.

Perehdyin samalla siihen, miten tullaan oikeudenkäyntiasianajajaksi (barrister) Englannissa. Polku ei totisesti ole helppo.

Oikeudenkäyntiasianajajaksi haluavan on opiskeltava yliopiston jälkeen vuoden mittainen ammatillinen jatkotutkinto, jossa keskitytään oikeudenkäyntiasianajana työn kannalta olennaisiin käytännöllisiin valmiuksiin (bar professional training course). Koulutuksen hinta voi olla jopa 18.000 puntaa.

IMG_4562

Oikeudenkäyntiasianajajat toimivat omissa yhteisöissään (Ins of Court)

Koulutuksen jälkeen opiskelija voi hakea työharjoittelupaikkaa (pupillage) oikeudenkäyntiasianajajien toimistoyhteisöistä (chambers). Paikkoja on rajallisesti, ja vain osa ammattikurssin suorittaneista pääsee koskaan työharjoitteluun.

Työharjoittelun jälkeen tavoitteena on paikka toimistoyhteisössä (tenancy), mikä on myös edellytys oikeudenkäyntiasianajajana toimimiselle. Paikkoja ei riitä kaikille työharjoittelijoille, joten tie oikeudenkäyntiasianajajaksi saattaa päättyä vielä tässäkin vaiheessa.

Kova kilpailu tekee kovia asianajajia

Systeemi on raaka, mutta kova kilpailu ja erikoistuminen näkyy. Paikkansa vakiinnuttaneet oikeudenkäyntiasianajajat ovat häkellyttävän hyviä.

Harjoituksissa näkemäni asianajajaoppilaat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisen kyvykkäitä, mutta heitä opettavat asianajajat olivat. Hekin ovat joskus olleet nuoria ja epävarmoja, mutta jossakin vaiheessa kilpailu, jatkuva palaute kollegoilta ja tuomarilta, sekä tietenkin runsas harjoittelu jalostavat näistä asianajajien aluista todellisia mestareita.

Yksi mielenkiintoisimpia englantilaisen oikeudenkäyntikulttuurin piirteitä on juuri suuri läpinäkyvyys. Oikeudenkäyntiasianajajat antavat palautetta toisilleen. Ja myös tuomarit antavat palautetta asianajajille. Ja asiakkaatkin (toiset lakimiehet, solicitors) antavat palautetta valitsemalleen oikeudenkäyntiasianajajalle.

Tämä tarkoittaa sitä, että huonot oikeudenkäyntiasianajajat ovat häviävä luonnonvara. Jos uraansa aloitteleva asianajaja ei pysty ottamaan opikseen saamastaan kritiikistä ja kehittymään, hän karsiutuu pois alalta, koska hän ei saa asiakkaita. Kun asiakkaat ovat valistuneita ja vaativia, ja kun sana kiirii nopeasti, B-luokan asianajajille ei yksinkertaisesti riitä asiakkaita.

IMG_4566

Royal Courts of Justice

Ei siis mikään ihme, että oikeudenkäyntiasianajajat vartioivat mainettaan lähes vainoharhaisesti, mikä on tietenkin hyvä asia oikeusjärjestelmälle ja sen palveluita käyttäville henkilöille.

Voisiko tästä ottaa oppia Suomeen?

Oikeudenkäyntiasiamiehellä on vastuullaan asiakkaansa asian ajaminen. Panoksena on aina hänen asiakkaalleen ainutkertainen asia – pahimmassa tapauksessa asiakkaansa koko elämä tai omaisuus. Se on raskas vastuu eikä sellaista pidä antaa kenellekään kevein perustein.

Onneksi oikeudenkäyntiasimiesten kelpoisuusvaatimuksia on kiristetty Suomessa jo pitkään. Toivottavasti tämä kehityskulku jatkuu myös tulevaisuudessa niin, että muodollisista vaatimuksista tullaan aikanaan siirtymään myös sisällöllisiin vaatimuksiin.

Myös koulutuksen osalta Suomessa ollaan hyvässä vauhdissa. Näkemäni perusteella asianajajatutkintoon sisältyvä oikeudenkäyntikoulutus pärjää vertailussa varsin hyvin enlantilaisten oikeudenkäyntiasiamiesten tarjoamaan koulutukseen verrattuna. Suurin ero oli siinä, että Englannissa on kouluttajat ovat tehtäväänsä sitoutuneita, koulutettuja ja kokeneita. Toki myös Suomessa on loistavia kouluttajia, mutta ei riittävästi.

Suomen ja Englannin vertailussa ei kannata olla liian ankara. Englannissa suullisella oikeudenkäynnillä ja näiden taitojen kouluttamisella on tuhatvuotiset perinteet. Suomessahan siirryttiin moderniin alioikeusprosessiin vasta reilut 20 vuotta sitten. Siihen nähden olemme hyvässä vauhdissa.

P.S. Olin kesäkuussa Lontoossa toistamiseen – tällä kertaa kouluttamassa oikeudenkäyntitaitoja eurooppalaisille asianajajille. Kerron näistä havainnoistani seuraavassa kirjoituksessa.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s