comment 0

Oikeudenkäynnin vuosi 2015

Tätä oikeudenkäyntien vuotta hallitsi etenkin loppuvuodesta Aarnion jättiläisoikeudenkäynti. Alkuvuonna puhutti Auerin murhajutussa annettu (ja vihdoin lainvoimaksesi jäänyt) tuomio.  Oikeuspolitiikkaa sävyttivät tuomioistuinlaitokseen kohdistuvat säästöpaineet ja etenkin käräjäoikeusverkoston harventaminen. Oikeustieteen puolella puhuttivat ja kuohittivat erilaiset perustuslakitulkinnat ja perustuslakiasiantuntijat. Mutta mikä oli vuoden tärkein oikeusuutinen?

Oikeudenkäynteihin liittyvää mielenkiintoista uutisointia oli tänä vuonna paljon. Sitä oli paljon, vaikka Aarnion ja Auerin kohujutut jätettäisiin laskuista pois. Oikeudenkäyntejä kohtaan osoitettu mielenkiinto on hyvästä. Oikeudenkäynti on sivistyneen yhteiskunnan tapa käsitellä erilaisia erimielisyyksiä ja oikeudenkäyntien julkisuus tekee tämän tuomioistuimissa tapahtuvan konfliktinratkaisutyön näkyväksi.

Uutisointi keskittyy luonnollisesti uutisarvoltaan suuriin oikeudenkäynteihin. Koska harvalla ihmisellä on omakohtaista kokemusta oikeuslaitoksessa asioinnista, uutisointiin perustuva mielikuva oikeuslaitoksen arjesta on vääristynyt. Aarnion ja Auerin kaltaiset jutut ovat suuria harvinaisuuksia.

Vuoden varsinaisen mediateon tekikin Longplayn Ilkka Karisto, joka istui kuukauden (!) Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa ja esittää kokemustensa suomalaisesta käräjäarjesta (inho)realistisen kuvauksen artikkelissaan Sali 403.

Tavallinen rikollinen ei ole kylmäverinen tappaja vaan kirjanpitonsa väärentänyt velkainen pienyrittäjä tai myymälävaras, joka sammui jo ennen kassaa puoliksi syöty vanukaspurkki kädessään.

Juttujen lisäksi artikkelissa kuvataan myös oikeuslaitoksen arkea. Artikkeli ei anna kovin kaunista kuvaa suomalaisen oikeuslaitoksen toiminnasta. Jutussa kuvatut tapaukset ovat ”aikamoista rämpimistä”, kuten asianajaja Markku Fredman kommentoi juttua.

Tuomioistuimissa tehdään arvokasta ja tärkeää työtä niukoilla ja niukkenevilla resursseilla. Se ei kuitenkaan saisi muuttua pään hakkaamiseksi seinään. Olisi tärkeää tarkastella työtapoja ja menettelysääntöjä (=lakia) ennakkoluulottamasti ja realistisesti: toiminta on mitoitettava vastaamaan resursseja, sillä muutoin rämpiminen ei lopu koskaan.

Suosittelen artikkelia luettavaksi jokaiselle kansalaiselle.

Kuva: Fireworks / jeff_golden / CC BY-SA 2.0

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s