comment 0

Vahingonkorvausten tasokorotusta odotellessa

Suomessa on historiallisesti suhtauduttu varsin nihkeästi niin sanottujen aineettomien vahinkojen korvaamiseen. Korvaukset kivusta, särystä tai muusta haitasta ovat olleet kauniisti sanottuna maltillisia. Yleisesti tuomioistuimissa sovellettujen liikennevahinkolautakunnan ohjeiden mukaan esimerkiksi parikymppisenä neliraajahalvauksen saaneen korvaus pysyvästä haitasta on vain vähän yli 100.000 euroa. Se on yksinkertaisesti liian vähän.

Perusongelma on siinä, että liikennevahinkolautakunnan ohjeet on luotu joskus 60-luvulla, jolloin yhteiskunta oli kovin toisenlainen. Sen jälkeen normikorvauksiin on tehty vain ideksitarkistuksia, vaikka yleinen elintaso ja elämänlaatu on samana ajanjaksona moninkertaistunut. Tämän seurauksena vahingonkorvaukset haijastelevat edelleen 60-luvun henkeä ja ajatusmaailmaa – aikaa jolloin ihmiset elivät paljon lyhyemmän, köyhemmän ja sairaamman elämän.

Valitettavaa on, että tuomioistuimet seuraavat varsin tunnollisesti liikennevahinkolautakunnan ohjeita, vaikka tuomioistuimilla olisi täysi oikeus harkita asianmukainen korvaus ihan itsenäisesti. Seurauksena on omituinen palautesilmukka, jossa tuomioistuimet noudattavat liikennevahinkolautakunnan ohjeita ja liikennevahinkolautakunnassa arvatenkin ajatellaan, että muutostarpeita ei ole, koska tuomioistuimet kerran noudattavat ohjeita,

Onneksi toisinaan näkee, että tuomioistuimet poikkeavat rohkeasti jälkeenjääneestä korvauskäytännöstä. Yleensä kyseessä on törkeällä rikoksella aiheuteutettu vaikea ruumiinvamma. Näissä tilanteissa vakiokorvauksen tuomitseminen todennäköisesti tuntuu tuomarista niin sietämättömältä ajatukselta, että käytännöstä poiketaan. Nämä suurta huomiota saavat tapaukset ovat tärkeitä päänavauksia, jotka viitoittavat tietä uudelle, ajantasaiselle korvauskäytännölle.

Kuluneella viikolla Ilta-Sanomat uutisoi tapauksesta, jossa raiskauksen uhrille aiheutui vaikea aivovaurio. Uhri sai korvaukseksi pysyvästä haitasta 250.000 euroa eli noin 2,5 kertaisesti nykyisen taulukkokorvauksen maksimin. Vaikka mikään raha ei korvaa menetettyä terveyttä, tuntuva korvaus antaa vahvan viestin: sinulle ei olisi saanut tapahtua näin.

Tuomioistuimissa noudatetaan vaatimistaakkaa: enempää ei voida tuomita kuin on vaadittu. Muutos alkaa siis meistä asianajajista, jotka avustamme vammautuneita.

Kuva: Beaten / David Melchor Diaz / CC BY-NC-ND 2.0

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s