comment 0

Riidanratkaisu sähköistyy

Englannissa on esitetty radikaalia oikeusjärjestelmän uudistusta, jossa alle 25.000 £ suuruiset riidat voitaisiin käsitellä verkkotuomioistuimessa (HM Online Court). Ehdotuksen on tehnyt Civil Justice Counsilin alainen työryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut professori Richard Susskind, joka on tullut tunnetuksi asianajoalan tulevaisuuden pohtijana. Verkkotuomioistuin ei lupaa asianajajille pelkästään hyvää tulevaisuutta.

Oikeudenkäynti verkossa

Verkkotuomioistuimen idea on, että kaikki jutun käsittelyvaiheet toteutettaisiin verkon välityksellä, pääasiallisesti kirjallisesti. Tarvittaessa menettelyä voitaisiin kuitenkin täydentää puhelinneuvotteluilla ja tulevaisuudessa videoneuvotteluilla.

Ehdotuksen mukaan verkkotuomioistuimen käsittely olisi kolmivaiheinen:

  1. Arviointi: jutun luokittelu, ongelman tunnistaminen ja asianosaisen informoiminen
  2. Fasilitointi: osapuolten näkemysten ja asiakirjojen arviointi, riidan sovittelu
  3. Ratkaisu: tuomari ratkaisee riidan

Kolmivaiheisen menettelyn tarkoituksena on toimia suodattimen tavoin – niin että vain osa jutuista etenee niin pitkälle, että asiassa tarvitaan tuomarin ratkaisu.

HMOC prosessi

Ensimmäinen vaihe sisältää asianosaisen neuvontaa. Palvelussa asianosaisen juttu luokitellaan, mahdollinen oikeudellinen ongelma tunnistetaan ja sen jälkeen asianosaiselle kerrotaan hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Ajatuksena on, että oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tietoinen asianosainen osaa itsekin ratkaista tilanteen ennen kuin se kehittyy varsinaiseksi oikeudelliseksi ongelmaksi.

Toisessa vaiheessa koulutettu fasilitaattori arvioisi kummankin asianosaiset näkemykset ja niiden tueksi esitetyt asiakirjat. Menettelyä käytäisiin fasilitaattorin johdolla. Fasilitaattori pyrkisi sovittelemaan, neuvomaan sekä kannustaisi asianosaisia neuvotteluihin. Fasilitaattori ei itse kuitenkaan ratkaise riitaa, vaan hänen tehtävänsä olisi auttaa asianosaisia löytämään riitaan ratkaisu

Kolmannessa vaiheessa juttu siirtyisi tuomarin ratkaistavaksi. Tällöin siirryttäisiin perinteiseen asianosaisvetoiseen menettelyyn, jossa kantaja ja vastaaja esittävät haluamansa aineiston kantansa tueksi. Menettely tapahtuisi kuitenkin edelleen verkossa – ei oikeussalissa.

Verkkotuomioistuin on hieno idea – pankit siirtyivät verkkoon jo yli 20 vuotta sitten, joten  tuomioistuinten olisi korkea aika seurata perässä.

Ilman asianajajia?

Erikoista ehdotuksessa on kuitenkin sen kielteinen suhtautuminen asianosaisten lakimiehiin. Ehdotuksen mukaan, pyrkimyksenä olisi ilmeisesti luoda tuomioistuin ja menettely, jossa asianosaiset voisivat edustaa itseään ilman, että siitä olisi heille haittaa.

Tavoite itsessään on mahdoton. Vaikka menettely olisi millainen tahansa, kokenut, osaava ja taitava asianajaja on aina paremmassa asemassa kuin itseään edustava kansalainen. Tämä ilmiö ei rajoitu vain oikeudenkäynteihin, vaan pätee kaikkiin ammattialoihin muurarista golf ammattilaiseen.

Tavoitetta huolestuttavampaa on sen taustalla oleva asenne, että asianajajista pitäisi päästä eroon. Mistä tämä vihamielisyys asianajajia kohtaan? Kaikki tietävät, että terveydenhuolto on kallista, mutta kukaan ei silti ehdota, että sairaaloista tehtäisiin itsehoitoloita. Kaikki tietävät, että rakentaminen kallista, mutta kukaan ei silti ehdota, että asuntotuotannossa tavoitetila olisi se, että ihmiset rakentaisivat talonsa itse.

Oikeudenkäynti voi olla kallis – ihan kuten terveydenhuolto tai talonrakennus. Ratkaisu kalleuteen ei ole menettelyn ”epäammattimaistaminen” vaan menettelyn tehostaminen – niin Englannissa kuin Suomessakin.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s