comment 0

Miksi papilla on ehdoton oikeus vaieta mutta asianajajalla ei?

Eduskunnan lakivaliokunta julkaisi lausuntonsa hallituksen esityksestä todistelusääntöjen uudistamisesta. Valitettavasti lakivaliokunta ei puuttunut ehdotukseen, jonka mukaan asianajajan vaitiolovelvollisuus on heikompi kuin papin. Sopiiko tämä moderniin maailmaan?

Ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan oikeudellista neuvontaa antava ei saa todistaa sellaisesta selaisuudesta, josta hän on saanut tiedon tehtävää hoitaessaan.  Säännöksellä on tarkoitus suojata asiakkaan ja asianajajan tai muun oikeudellisen neuvonantajan välisen suhteen luottamuksellisuutta.

Rikoksesta syytetyn avustajan vaitiolovelvollisuus on ehdoton. Valitettavasti asiakkaalleen muuta oikeudellista neuvontaa antaneen asianajajan vaitiolovelvollisuus voidaan kuitenkin murtaa – paitsi sellaisten törkein rikosten käsittelyssä, jossa minimirangaistus on 6 vuotta mankeutta – jos ”erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet sitä vaativat.”

Säännös tuntuu erikoiselta, kun sitä verrataan papin salassapitovelvollisuuteen, joka on ehdotetun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 16 §:n mukaan ehdoton: pappi ei saa todistaa siitä, mitä hän on ripissä tai yksityisessä sielunhoidossa saanut tietää.

Minun on vaikea keksiä perusteluja sille, miksi modernissa yhteiskunnassa uskonnolliselta taholta neuvoa hakevat ovat suojatummassa asemassa kuin ne, jotka hakevat neuvoja ”maalliselta” taholta. Eri asia on se, mille tasolle tuo suoja pitäisi asettaa, mutta ei siitä tässä…

Lakivaliokunta ei puuttunut tähän epäkohtaan – pikemminkin päinvastoin. Lakivaliokunnan mietinnössä korostettiin, että myös esimerkiksi talousrikosten osalta todistamiskielto on murrettavissa, vaikka kyse ei olekaan sellaisesta rikoksesta, jonka minimirangaistus on 6 vuotta vankeutta. Papin salassapitovelvollisuutta ei lakivaliokunnan mietinnössä käsitelty sanallakaan.

Ehkä pappien asemaa olisi ollut syytä pohtia enemmän kuin asianajajien. Nythän papille voi käydä tunnustamassa vaikka murhan ilman pelkoa siitä, että pappi saisi todistaa siitä. Eikö se olisi suurempi huolenaihe kuin se, että asianajajan salassapitovelvollisuus vaikeuttaisi talousrikosten selvittämistä?

Lakivaliokunnan suhtautumisesta huolimatta uskon ja toivon, että tuomioistuimet suostuvat murtamaan asianajajan salassapitovelvollisuuden vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Papeille toivon viisautta selvitä ehdottoman salassapitovelvollisuutensa kanssa.

Kuva: Confession / AttributionNoncommercialNo Derivative Works Some rights reserved by Lawrence OP

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s