comment 0

Henkilötodistelun kipupisteitä

Professori Pekka Santtila: Lapsen kuuleminen oikeudenkäytössä

Professori Pekka Santtila Åbo Akademilta piti asianajajapäivillä mielenkiintoisen esityksen lapsen kuulemisesta. Erityisesti hän otti esiin muutamia sellaisia todistajankertomuksen arviointiin liittyviä seikkoja, jotka ovat yleistettävissä kaikkeen näytön arviointiin.

Mitä epäily tarkoittaa?

Epäilyn merkitys liittyy siihen, kysymykseen, kuinka tärkeä osa oikeudenmukainen oikeudenkäynti on epäillyn oikeusturvaa. Vastaus tietysti vaihtelee rikoksittain, mutta yleisellä tasolla voitaneen sanoa, että epäily on todella vasta epäily.

Esimerkiksi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa tapauksissa hyväksikäyttöselvitykseen tulevista lapsista Santtilan mukaan hieman alle puolet (48 %) ovat hyväksikäytettyjä. Toisin sanoen puolet epäilyistä ovat aiheettomia.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö epäilyksellä olisi merkitystä. Arvioiden mukaan noin 3 % lapsista on seksuaalisesti hyväksikäytettyjä. Se tarkoittaa, että pelkkä epäily 15-kertaistaa hyväksikäytön todennäköisyyden. Kuitenkin, koska alkuperäistodennäköisyys on suhteellisen pieni, puolet epäilyistä ovat siltikin aiheettomia.

Jos epäily on todella vasta epäily, tuomioistuimella on todella vastuullinen tehtävä arvioidessaan epäilyn tueksi esitettyä näyttöä. Erityisesti henkilötodistelun arviointiin liittyy useita kipupisteitä, joista on syytä olla tietoinen.

Luotettavuuden arviointi

Oikeudenkäynneissä arvioidaan todistajien kertomusten luotettavuutta jatkuvasti. Ongelma vain on, että tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset ovat huonoja erottamaan totuuden puhujia valehtelijoista, vaikka he usein luulevat päinvastaista.

Santtilakin otti esiin, että empiiristä näyttöä ei ole siitä, että kuultavan lapsen tunneilmaisu, psykiatriset oireet tai kertomuksen yksityiskohtien määrä paljastaisivat jotain kertomuksen todenperäisyydestä.

Tämä ei siis tarkoita, etteivätkö nämä seikat voisi toimia todenperäisyyden mittarina. Sen sijaan ongelma on, ettei ole empiiristä näyttöä siitä, että juuri tietyt tunnusmerkit yhdistäisivät tosia tai virheellisiä kertomuksia.

Kokemus

Oikeudenkäynneissä usein kuullaan ns. asiantuntevina todistajina kokeneita ammattilaisia. Heidän mielipiteitään arvostetaan, mikä saattaa olla ongelmallista, sillä kokemus ei aina korvaa empiiristä tietoa.

Santtila huomautti, että kokemuksella on merkitystä vain, jos siihen liittyy objektiivista palautetta. Jos arvion tekijä ei koskaan saa tietää, oliko hänen tekemänsä arvio oikea vai väärä, koskemus ei auta, vaan se korkeintaan johtaa tiettyihin vakiintuneisiin käsityksiin, jotka voivat olla täysin vääriä. Kärjistäen voidaan siis sanoa, että kokenut ammattilainen on saattanut tehdä koko uransa virheellisiä arvioita, jos hänen arvionsa liittyvät sellaisiin kysymyksiin, joista ei koskaan saa objektiivista palautetta. Näillä arvioilla ei ole muuta kuin mielipiteen arvo.

Kuuleminen

Todistajien merkitys oikeudenkäynnissä on keskeinen. Suullisessa oikeudenkäynnissä todistajien henkilökohtaisen kuulemisen merkitys on suuri. Ongelmaksi muodostuu se, että oikeudenkäyntiä edeltävät tapahtumat ovat voineet pilata todistajan edellytykset kertoa havainnoistaan totuudenmukaisesti.

Santtila käyttää esimerkkinä lasten kuulemista. Useissä tutkimuksissa on selvitetty, että johdattelevalla kuulemisella lasten kertomuksiin saadaan lisättyä runsaasti sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät pidä paikkaansa. Jos lapselle annetaan esimerkiksi kaksi virheellistä vaihtoehtoa, 4–5 vuotiaat lapset valitsevat niistä jomman kumman 75 %:ssa tapauksista ja 5–8 vuotiaatkin vielä vähän yli 60 %:ssa tapauksista.

Vaikka kyky vastustaa johdattua paranee iän myötä, aikuiset eivät missään tapauksessa ole immuuneja johdattelulle. Esimerkiksi Elizabeth Loftuksen klassisessa kokeessa 25 % tutkimukseen osallistuneista 18–53 vuotiaasta aikuisesta saatiin “muistamaan” tapahtuma, jota ei ollut koskaan tapahtunut. Virheellisen muiston syntymiseen riitti, että koehenkilölle esitettiin hänen sukulaisensa kertomana fiktiivinen tapahtuma koehenkilön lapsuudesta ja sen jälkeen häntä pyydetiin kertomaan, mitä hän muistaa tapahtumasta.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s