comment 0

Tuomioistuimet eivät osaa todennäköisyyksiä

Silloin kun lainkäytössä ratkotaan tosiasioita koskevia riitakysymyksiä, kyse on epävarmuuden hallitsemisesta. Kukaan ei koskaan voi varmuudella tietää, mitä tapahtui. Ei edes silloin, kun tekijä tunnustaa. Mutta jätetään filosofiset pohdinnat sikseen. Jos rikoksesta epäilty kiistää syyllisyytensä, tuomioistuin joutuu arvioimaan, jääkö hänen syyllisyydestään järkevää epäilystä.

Tätä näyttökynnystä ei ole määritetty täsmällisesti – ilmeisesti aivan tarkoituksella. Olisitko sinä valmis tuomitsemaan jonkun elinkautiseen vankeuteen, jos hän olisi murhaaja 90 prosentin todennäköisyydellä? Silloinhan joka kymmenes tuomitsemasi olisi syytön.

Oli tuomitsemiskynnys mikä tahansa, sen täyttyminen ratkeaa tuomioistuimen tekemän todennäköisyysarvion perusteella. Siksi olisi tärkeää, että tuomioistuin osaisi myös arvioida näytön näyttöarvon oikein. Epäilen, että näin ei suinkaan aina tapahdu.

Esimerkiksi tuoreessa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:82 yksikään tuomioistuin ei ilmeisesti osannut laskea, millä todennäköisyydellä ase laukeaa venäläisessä ruletissa, kun sitä pelataan kaksi “kierrosta”.

On helppo laskea, että yhdellä kierroksella aseen laukeamisen todennäköisyys on 1/6 eli n. 17 prosenttia. Mutta entä jos rulettia pelataan kaksi kierrosta.

Tuomioistuinten hyväksi on laskettava, että ne huomasivat, että rullan pyöräyttäminen liipaisimen painamisen välillä vaikuttaa aseen laukeamisen todennäköisyyteen. Tällöin molemmilla kierroksilla laukeamisen todennäköisyys on sama 1/6. Jos rullaa ei olisi pyöräytetty, laukeamisen todennäköisyys jälkimmäisellä kierroksella olisi ollut 1/5 eli 20 prosenttia.

Kahden kierroksen yhteenlasketun todennäköisyyden laskeminen ei kuitenkaan onnistunut, vaikka juuri se oli koko jutun ydinkysymys. Tätäkään ei olisi ollut vaikea laskea.

Todennäköisyys sille, että ase laukeaa jommalla kummalla kierroksella on sen komplementti, että ase ei laukea kummallakaan kierroksella. Todennäköisyys, että ase ei laukea yhdellä kierroksella on 5/6 eli n. 83 prosenttia. Todennäköisyys sille, että ase ei laukea kummallakaan kierroksella on 5/6 x 5/6 eli 25/36 eli n. 70 prosenttia. Tämän todennäköisyyden komplementti saadaan vähentämällä se täydellisestä varmuudesta eli 100 % – 70 % = 30 %

Nyt korkein oikeus kiersi ongelman hieman erikoisesti. Korkeimman oikeuden mukaan:

Todennäköisyyden käsitteellä ei kuitenkaan ole esitöiden mukaan (s. 87) tarkoitettu tilastomatemaattisia laskelmia vaan arkista, tekohetkellä tekijän näkökulmasta tehtävää arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Käytännön ratkaisutilanteissa todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan yleensä tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta tekijä on teon aikana voinut arvioida tekonsa seurauksia (KKO 2012:98, kohta 8).

Tässä tapauksessa korkein oikeus arvioi tilanteen oikein. Aseen laukeamisen todennäköisyys oli alle 50 %.

Usein tällaiseen “arkiajatteluun” nojautuminen on kestämätöntä, sillä se johtaa monissa tapauksissa varsin virheellisiin johtopäätöksiin. Olisi varsin erikoista, jos henkilö tuomittaisiin tapon yrityksestä sillä perusteella, että hänen katsotaan arvioineen tunnusmerkistön täyttymisen virheellisesti todennäköiseksi, vaikka tosiasiassa se on ollut epätodennäköistä.

Huono laskutaito ei voi olla peruste vankeusrangaistukseen tuomitsemiselle.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s