comment 0

Luova tauko on ohi

Kirjoittaja on palannut takaisin koneen ääreen.

Edellinen kirjoitus näyttää olevan vuoden takaa. Olen siis rikkonut verkkokirjoittelun tärkeintä sääntöä: kirjoita usein. Toisaalta, jos ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla hiljaa…

Väitöskirja valmistui

Tässä tapauksessa hiljaisuuden taustalla ei ole ollut ajatuksettomuus. Olen vain käyttänyt muilta töiltä liikenevän ajan väitöskirjani loppuun saattamiseen. Tein päätöksen, etten kirjoita mitään muuta, ennen kuin väitöskirja on valmis. Päätös piti, ja tyytyväisenä voin nyt todeta, että kirja on tarkastettavana ja karonkkaa päästään viettämään joskus vuodenvaihteen tienoilla. Pitopalvelun toive oli, että mieluummin tammikuussa kuin joulukuussa, koska joulukuussa on kuulemma muutenkin asiakkaita.

Väitöskirjan aiheena on siviiliprosessuaalinen oikeusvoima ja kielenä englanti. Asiaa voisi käsitellä joskus vähän syvällisemminkin, mutta tässä yhteydessä totean, että kirjoituskielen vaihtaminen oli tärkeä metodologinen ratkaisu. Kun kirjoittaa vieraalla kielellä tutuista asioista, ei pääse piiloutumaan kielellisten konventioiden taakse, vaan asioista on kerrottava niin kuin ne ovat. Se pakottaa katsomaan aihetta, tässä tapauksessa oikeusvoimaa, aivan uudella tavalla. Mielenkiintoista nähdä, löytävätkö lukijat kirjan.

Oikeusvoima tulee taas

Kun aloitin väitöskirjan kirjoittamisen syksyllä 2003 oikeusvoima tuntui teoreettisesti kiehtovalta aiheelta. Käytännön asianajotyötä tekeviin aiheeni ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta. Oikeusvoimaa pidettiin kuriositeettina, johon ei tosiasiassa juurikaan törmännyt käytännön työssä. Viime vuosina tämäkin näyttää muuttuneen. Erilaisia oikeusvoimakysymyksiä näytetään pohdittavan tuomioistuimissa yhä useammin, mikäli jotain voi päätellä siitä, että minun puoleeni käännytään näissä asioissa yhä useammin. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että tutkimusaiheeni on yhä useammin tiedossa ja silloin, kun oikeusvoimaongelma nostaa päätään, ihmiset osaavat kääntyä puoleeni. Tai ehkä kehityksessä on kyse vähän kummastakin.

Haastavaksi oikeusvoimaongelmien ratkaisemisen tekee se, että doktriinissa on tapahtunut merkittävä murros 2000-luvulla. Tämän murroksen seurauksena viimeisen sadan vuoden aikana oikeusvoimasta kirjoitettu ei tarjoa enää suoria vastauksia moniin oikeusvoimaongelmiin. Oikeusvoimaoppi on järjestelmä, jonka eri osat kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Radikaali muutos järjestelmän yhdessä osassa pakottaa tarkastelemaan kriittisesti koko järjestelmää. Jos oikeusvoiman ulottuvuus laajenee merkittävästi yhdessä suhteessa aikaisemmasta, mitä tulisi tehdä järjestelmän muille osille? Voidaanko ne jättää ennalleen, jos yhden ulottuvuuden laajentamisen puolesta esitetyt perustelut voitaisiin yhtä hyvin esittää monien muiden ulottuvuuksien laajentamisen puolesta?

Selviä vastauksia ei ole suuntaan tai toiseen. Vastauksia on kaivettava oikeuden pintatasoa syvemmältä. Veikkaan, että näitä rajanvetoja joudutaan tekemään vielä pitkään, ennen kuin oikeusvoimaoppi jälleen asettuu johonkin vakiintuneeseen uomaan.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s