comment 0

Uusi oikeusvoimaoppi

Solmu

Edellisen merkittävän oikeusvoimaratkaisun (KKO 2001:136) kymmenvuotispäivän kunniaksi korkein oikeus antoi äskettäin uuden merkittävän tuomion sitovuutta koskevan ratkaisun (KKO 2011:58), joka toteuttaa johdonmukaisesti kymmenen vuotta sitten aloitettua uutta linjaa, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea oikeudenkäyntien keskittäminen.

Mistä ratkaisussa oli kyse

Kysymyksenasettelu korkeimmassa oikeudessa oli seuvaava:

A:n ja B:n valitusten johdosta ratkaistavana on kysymys siitä, mikä merkitys rikosasiassa annetulla lainvoimaisella tuomiolla on ollut käsiteltäessä rikosasiasta pääkäsittelyn jälkeen erotettua vahingonkorvausvaatimusta riita-asioiden käsittelyjärjestyksessä. Arvioitavana siten on, onko hovioikeus saanut kieltäytyä vastaanottamasta sellaista A:n ja B:n tarjoamaa todistelua vahingonkorvausvelvollisuuden ja sovitteluvaatimuksen perusteista, johon syyksilukeminen rikostuomiossa perustuu. Lisäksi kysymys on siitä, olisiko A:n ja B:n tarjoama uusi todistelu tullut ottaa vahingonkorvausasiassa vastaan.

Tiukan teknisesti kyse ei ole oikeusvoimaa koskevasta ennakkoratkaisusta. Tosiasiallisesti kyse on kuitenkin sellaista ilmiötä koskevasta ratkaisusta, josta Suomessa on historiallisesti käytetty nimitystä oikeusvoima.

Yksi suomalaisen oikeusvoimaopin klassisista säännöistä on, että tuomioperusteet eivät saa oikeusvoimaa eli ne eivät sido myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Siten on katsottu mahdolliseksi, että esimerkiksi vuokrasaatavaa koskevassa kanteessa vuokralainen voi (menestyksekkäästi) riitauttaa vuokrasopimuksen pätevyyden, vaikka hän olisi (ilman menestystä) käyttänyt samaa väitettä vastustamisensa perusteessa jo aiemmissa samaa vuokrasuhdetta koskevissa velkomusoikeudenkäynneissä.

Tässä tapauksessa Savonlinnan käräjäoikeus oli katsonut, että kysymys A:n ja B:n vahingonkorvausvelvollisuuden perusteesta oli sitovasti ratkaistu rikosasiassa annetulla tuomiolla, jossa A:n ja B:n syyksi oli luettu korvausvelvollisuuden perusteen muodostava rikos. Savonlinnan käräjäoikeus kieltäytyi käsittelemästä vahingonkorvausvaatimuksen perustetta enemmälti.

Teknisesti ottaen korvausvaatimuksen perustetta ei kuitenkaan oltu ratkaistu sitovasti, sillä rikosasiassa annettuun tuomioon ei sisältynyt vahingonkorvausvaatimuksen perustetteen olemassaoloa koskevaa vahvistustuomiota. Vaikka vahingonkorvausvaatimuksen perusteen olemassaolo oli myös syyksilukevan rikostuomion ehdoton edellytys, tuomion perusteet eivät edellä selostetun klassisen oikeusvoimasäännön mukaan saa itsenäistä oikeusvoimaa.

Itä-Suomen hovioikeus totesikin, “ettei rikosasiassa aikaisemmin annetulla tuomiolla ollut positiivista oikeusvoimavaikutusta käsillä olevassa vahingonkorvausasiassa.” Tästä ei kuitenkaan seurannut asian pälauttaminen käräjäoikeuteen. Hovioikeus nimittäin jatkoi toteamalla “Sen vuoksi ei ollut ehdotonta estettä ottaa huomioon aineistoa, jonka perusteella A:n ja B:n korvausvastuun perusteita voitaisiin arvioida rikostuomiosta poikkeavasti (kurs. tässä).”

Ratkaisevaksi kysymykseksi ei siten muodostunut kysymys rikostuomion perusteiden oikeusvoimaisuudesta, vaan kysymys siitä, oliko tuomioistuimilla oikeus kieltäytyä vastaanottamasta todistelua kysymyksestä, joka on aiemmassa tuomiossa katsottu selvitetyksi.

Tämän kysymyksen osalta niin hovioikeus kuin korkein oikeuskin vastasivat myöntävästi.

Ratkaisun perusteet

Ratkaisun keskeinen peruste on se, että rikosasiassa annetulla tuomiolla on vahva näyttövaikutus. Tätä vahvaa näyttövaikutusta puoltavat ainakin seuraavat seikat:

  • Näyttötaakka on syyttäjällä
  • Näyttökynnys on riita-asioissa normaalisti edellytettyä korkeampi

Rikostuomiolla ei kuitenkaan pidä mitenkään automaattisesti antaa vahvaa näyttövaikutusta.

Ensinnäkin korkein oikeus oikeus toteaa (sinänsä valitettavan tosiasian), että vähäisissä rikosasioissa syyttäjän rangaistusvaatimus voi menestyä yksinomaan vaaditun seuraamuksen vähäisyyden ja menettelyn summaarisuuden vuoksi.

Toiseksi korkein oikeus huomauttaa, että kunkin vastaajan tulee voida puolustautua omassa asiassaan riippumatta siitä, miten ja millä näytöllä jokin ennakkokysymys on toista henkilöä koskeneessa asiassa ratkaistu (ks. KKO 2005:90).

Näin ollen korkein oikeus asettaa rikostuomion todistusvaikutukselle sekä sisällölliset että subjektiiviset rajat.

Käsillä olleen asian osalta korkein oikeus on todennut, että A:ta ja B:tä vastaan ajetut syytteet ovat olleet vakavia ja valtion esittämät korvausvaatimukset ovat olleet poikkeuksellisen suuret. Näin ollen A:n ja B:n on täytynyt ymmärtää, mitä syytteen hyväksymisestä seuraa. Lisäksi korkein oikeus huomauttaa, että A:n ja B:n on jo rikosasian pääkäsittelyä valmisteltaessa täytynyt nimetä kaikki tuossa vaiheessa tarpeellisena pitämänsä näyttö, mikä on sittemmin otettu vastaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Lopputuloksen kannalta olennaista on siis mitä ilmeisimmin ollut se, että A:lla ja B:llä on ollut rikosasian oikeudenkäynnissä sekä riittävä syy (vakava syyte) että riittävät mahdollisuudet (tilaisuus esittää kaikki haluamansa todistelu) puolustautua syyttäjän esittämiä, sittemmin vahingonkorvausvaatimuksen perusteen muodostavia seikkoja vastaan.

Uusi oikeusvoimaoppi

Korkeimman oikeuden ratkaisu on erittäin tervetullut. Samojen kysymysten käsittely jatkoprosesseissa ei ole taloudellista eikä järkevää.

Yhdessä suhteessa korkeimman oikeuden ratkaisu jättää kuitenkin toivomisen varaa. Siinä ei esitetä selvästi muotoiltua yleistä sääntöä (tiedän, korkein oikeus ratkaisee vain yksittäistapauksia).

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen voisi muotoilla esimerkiksi seuraavasti:

Jos jokin seikka on katsottava selvitetyksi aiemmassa tuomiossa, tämä tuomio on otettava todisteeksi, jos jompi kumpi asianosaisista siihen vetoaa. Muuta selvitetyksi katsottua seikkaa koskevaa todistelua ei tule vastaanottaa, ellei aikaisempaan tuomioon vetoavan asianosaisen vastapuoli esitä perusteita, joiden nojalla tarjottu näyttö voisi horjuttaa aiemmin annettuun tuomioon sisältyvää johtopäätöstä.

Seuraavassa kirjoituksessa tutkitaan tarkemmin, mitä tämä sääntö pitää sisällään.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s