comment 1

SAK ja kansalaisjärjestöt esittävät järjestökannetta

SAK ja joukko suomalaisia kansalaisjärjestöjä haluavat, että seuraava hallitus ryhtyy valmistelemaan lakiin kirjausta järjestöjen kanneoikeudesta. Tavoitteena on, että järjestöille säädettäisiin itsenäinen kanneoikeus työelämään, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa. Mistä on oikein kyse?

Mikä on järjestökanne?

Oikeustieteessä järjestökanteella tarkoitetaan yleensä sellaista ryhmäkanteen muotoa, jossa järjestö ajaa kannetta jäsentensä tai yleisen edun nimissä. Kyse ei ole mistään suomalaisesta oikeudellisesta innovaatiosta. Kuten SAK:n tiedotteessakin todetaan, järjestökanne on jossakin muodossa käytössä muutamissa Euroopan maissa, myös naapurissamme Ruotsissa.

Ruotsin ryhmäkannelain (Lag om grupprättegång, 2002:599) 5 §:n mukaan järjestökanteen voi nostaa aatteellinen yhdistys, jonka tehtävänä on kuluttajien tai palkansaajien etujen suojeleminen. Järjestöjen oikeus ajaa ryhmäkannetta on rajattu kuluttajansuojan alalla kysymyksiin, jotka koskevat tavaran, palvelun tai muun edun (nyttighet) tarjoamista kuluttajille.

Ruotsin ryhmäkannelain mukaisessa järjestökanteessa ryhmäkannetta ei ajeta yksittäisen vahingonkärsijän nimissä, vaan korvausta vaaditaan kollektiivisen edun loukkauksesta.

Kansalaisjärjestöjen ehdottamassa järjestökanteessa kanneoikeuden saanut järjestö voisi kuitenkin ajaa kannetta nimenomaan jäsentensä nimissä. Korvausta vaadittaisiin yksittäisten henkilöiden oikeuksien loukkauksesta sen sijaan, että puhuttaisiin Ruotsin tapaan kollektiivisten intressien loukkauksesta.

Mihin ryhmäkannetta ylipäätään tarvitaan?

Riitaisen saatavan oikeudellisesta perinnästä aiheutuu varsin huomattavat kustannukset. Jos saatava on pieni, sen periminen ei yleensä ole vaivan arvoista – ainakaan taloudelliselta kannalta tarkasteltuna.

Saatavan pienuudesta johtuva ongelma voidaan voittaa, jos riittävän monella henkilöllä on samasta perusteesta johtuva saatava. Tällöin kantajat voivat toimia ryhmänä ja esittää vaatimuksensa samalla kertaa velallista kohtaan. Näin menettelemällä oikeudenkäyntikulut jokaista ryhmän jäsentä kohden jäävät huomattavasti alhaisemmaksi kuin siinä tapauksessa, että kanteet käsiteltäisiin yksitellen.

Tällainen ryhmä voidaan perustaa nykyisenkin oikeudenkäyntilakimme sääntöjen perusteella. Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:n mukaan usean kantajan yhtä tai useampaa vastaajaa vastaan samanaikaisesti nostamat kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta.

Aina tämä järjestely ei ole riittävä. Jos yhden kantajan saatava on kovin pieni, oikeudenkäyntikulut voivat silti kohta liian suuriksi jutun intressiin nähden. Jos taas kantajilla on eri suuruisia saatavia ja niiden määrä on kovin riitainen, oikeudenkäynnistä tulee niin kallis ja raskas, että sen käsittely aiheuttaa ongelmia myös tuomioistuinlaitokselle.

Tällöin tarvitaan ryhmäkannelakia, joka mahdollistaa tämän kaltaisten riitojen käsittelyn riittävän tehokkaasti. Ryhmäkanne on tarkoitettu kollektiivisten, diffuusien tai pirstoutuneiden oikeuksien toteuttamiseksi. Siis esimerkiksi sellaisissa tapauksissa sovellettavaksi, jossa 1 000 henkilöllä on samasta perusteesta johtuva 100 euron riitainen saatava yhdeltä taholta.

Onko ehdotetulle järjestökanteelle käyttöä

Ehdotettua järjestökannetta on tiedotteen perusteella ajateltu käytettäväksi melko tarkasti rajattuja oikeudenloukkauksia koskevassa oikeudenkäynnissä. Tällöin ryhmäkanteelle ominainen suuruuden ekonomia jää sivurooliin ja merkittävämmäksi muodostuu ryhmäkanteisiin yleisesti liittyvä asialegitimaation poikkeuksellinen järjestely.

Lähtökohtaisesti kukaan ei voi oikeudenkäynnissä esittää vaatimuksia omissa nimissään toisen oikeuden perusteella. Tällaiset vaatimuksen jätetään tutkimatta puuttuvan asiavaltuuden vuoksi.

Ehdotettu järjestökanne tarkoittaa tosiasiassa prosessimandaatin antamista järjestöille eli niiden oikeuttamista käymään oikeutta toisen puolesta mutta omissa nimissään. Kyse on periaatteessa samasta asiasta kuin vaikkapa saatavan siirtäminen perittäväksi (prokurasiirto). Tämä on mahdollista nykyisinkin.

Prokurasiirto on sellainen poikkeuksellinen asialegitimaation järjestely, jossa velkoja siirtää oikeutensa velkoa saatavaa jollekin toiselle taholle. Siirron saanut taho voi tällöin asianosaisena eli omissa nimissään vaatia saatavaa velalliselta.

Prokurasiirto eroaa saatavan myymisestä siinä, että prokurasiirron saanut taho ei saa omistusoikeutta saatavaan. Näin riski saatavan perinnän onnistumisesta jää saatavan pääoman osalta alkuperäiselle velkojalle, mutta mahdollisista oikeudenkäyntikuluista vastuun kantaa prokurasiirron saanut taho.

Ehdotetussa järjestöryhmäkanteessa prosessimandaatti olisi mahdollista antaa muissakin tapauksissa kuin saatavan perimistä koskevissa asioissa.

Tällaiselle prosessimandaatille olisi epäilemättä käyttöä. Monet oikeudenloukkauksen kohteeksi joutuneet henkilöt ovat haluttomia hakemaan oikeutta tuomioistuimessa. Muiden syiden ohella yksi merkittävä syy tälle haluttomuudelle on, että oikeudenkäynti pakottaa loukatun käsittelemään epämiellyttävää tapahtumaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jos joku muu voisi toimia asiassa asianosaisena loukatun puolesta, loukatun asema helpottuisi.

Kenelle oikeus ryhmäkanteeseen?

Mielestäni “erioikeuksiin” ja “erivapauksiin” on suhtauduttava suurella varauksella. Kaikille kuuluvat yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet ovat paras tae yhteiskunnan tasapainoiselle kehitykselle. Eri tahoille annetut monopolit jonkin toiminnan suhteen ovat varma tapa edistää tehottomuutta. Vapaa kilpailu sen sijaan kannustaa innovatiivisuuteen ja tehokkuuteen.

Havainto on relevantti myös kanneoikeuden osalta. Suomessakin on ryhmäkannelaki. Se on ollut voimassa 1.10.2007 alkaen. Tähän mennessä ryhmäkanteita ei tietääkseni ole nostettu yhtään. Kanneoikeus on vain kuluttaja-asiamiehellä.

Ryhmäkanteen toteuttaminen vain julkisena ryhmäkanteena on toki ollut täysin tietoinen ratkaisu. Antamalla kanneoikeus vain kuluttaja-asiamiehelle, haluttiin nimenomaan rajoittaa ryhmäkanteiden määrää. Hallituksen esityksessäkin todetaan, että “kanneoikeutta rajoittamalla on pyritty varmistamaan, ettei kanteita voisi nostaa kevein perustein.” (( HE 154/2006, s. 20.))

Nyt ehdotettu järjestökanne merkitsisi toteutuessaan ryhmäkanteen kanneoikeuden omaavien tahojen laajentamista julkisesta vallasta järjestöihin. Muutosta ehdottavat järjestöt katsovat sen vahvistavan ihmisoikeuksia, sillä se parantaisi kansalaisten oikeuksien toteutumista ja lisäksi kansalaisten oikeusturvaa.

Mutta miksi rajata ryhmäkanteen kanneoikeus vain tietyille järjestöille? Jos ryhmäkanne on hyvä, se kuuluisi kaikille. Jos se on huono, sitä ei pitäisi antaa kenellekään.

Sen pohtiminen, onko ryhmäkanne hyvä vai ei, jääköön odottamaan sitä hetkeä, kun ensimmäinen ryhmäkanne saatetaan vireille.

1 Comment so far

  1. Kokoomus ilmoitti vaalitentissä vastustavansa ehdotettu kollektiivista kanneoikeutta. Jyrki Kataisen mukaan hänen oikeusvaltiossaan jokainen ajaa omaa asiaansa, eikä anna sitä muiden käsiin.

    Tykkää

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s