comments 2

Käydä oikeutta vai ei – Konfliktinhallinnan strategiat 2

Kysymystä nostaako kanne vai ei, analysoidaan yleensä siitä näkökulmasta, liittyykö kanteen nostamiseen positiivinen odotusarvo. Positiivinen odotusarvo ei kuitenkaan anna aihetta laittaa koko varallisuuttaan likoon suotuisan lopputuloksen toivossa. Uhkapelien matematiikkaan perehtyneet osaavat laskea, kuinka suuri kassa tarvitaan, ennen kuin määrätyn suuruisen panoksen voi asettaa, jos tavoitteena on kasvattaa varallisuuttaan pitkällä aikavälillä. Tätä tekniikkaa voi soveltaa myös sen kysymyksen ratkaisemiseen, onko oikeudenkäynti taloudellisesti perusteltu hanke vai ei.

Perusasetelma

Odotusarvo on satunnaismuuttujan kaikkien mahdollisten arvojen keskiarvo, joka on painotettu näiden arvojen todennäköisyydellä.

Konkreettinen esimerkki on ehkä kuvaavampi:

Jos arpajaisissa joka neljäs arpa voittaa 10 euroa, ostetun arvan odotusarvo on 2,5 euroa. Arpa voi saada kaksi mahdollista arvoa: 10 euroa ja 0 euroa. Edellisen todennäköisyys on 0,25 ja jälkimmäisen 0. Odotusarvo saadaan laskemalla E(X)=10 times 0,25 + 0 times 0,75

Jos pohditaan, kannattaako arpa ostaa, täytyy ottaa huomioon myös arvan hankinnasta aiheutuvat kulut. Jos arpa maksaa 4 euroa, sen nettotuoton odotusarvo on –1,5 euroa. Arvan ostaminen on perusteltua vain, jos siihen liittyy vähintään 1,5 euron suuruinen “viihdearvo”

Myös oikeudenkäynnissä asianosaiset joutuvat pohtimaan sen kannattavuutta. Oletetaan, että kantajalla on 10.000 euron vahingonkorvaussaatava vastaajalta. Kantajan kokenut asiamies arvioi voiton todennäköisyydeksi 60 prosenttia ja sanoo, että oikeudenkäynti tulee maksamaan asiakkaalle 5.000 euroa. Yksinkertaisuuden vuoksi oletamme, että kantajalla ei ole oikeusturvavakuutusta ja että hävinnyt osapuoli ei joudu korvaamaan oikeudenkäyntikuluja. ((Nämäkin olisi toki mahdollista laskea, mutta näillä tekijöillä ei ole tämän kirjoituksen kannalta merkitystä.))

Yksinkertainen päässälasku osoittaa, että oikeudenkäynnin odotusarvo on positiivinen. 10.000 times 0,6 - 5.000 = 1.000

Kannattaako oikeudenkäynti?

Kantajan kannalta asetelma näyttäisi houkuttelevalta, mutta tilanne ei ole näin yksinkertainen.

Emme saa unohtaa, että todellisuudessa kantaja jää joko 5.000 euroa voitolle tai 5.000 euroa tappiolle. Mitään muita vaihtoehtoja ei tässä esimerkissämme ole. Odotusarvo toteutuisi vain, jos kantajamme voisi nostaa kanteen samalla asetelmalla monta kertaa. Jo tuomion asiallinen sitovuus eli oikeusvoima estää tämän.

Tarkastelun näkökulmaa on siis laajennettava. Pelkän odotusarvon lisäksi on otettava huomioon kantajamme varallisuus.

Jos esimerkkikantajallamme ei ole varaa hävitä 5.000 euroa, oikeudenkäynti ei selvästikään ole kannattava vaihtoehto. Mutta entä jos kantajallamme on 5.000 euroa “ylimääräistä” rahaa, jonka hän voi riskeerata tavoitellakseen voittoa oikeudenkäynnissä. Selvästikään oikeudenkäynti ei enää olisi aivan mahdoton ajatus.

Unohtakaamme toistaiseksi oikeudenkäyntiin mahdollisesti liittyvät symboliset merkitykset ja ajatellaan oikeudenkäyntiä puhtaasti riskisijoituksena. Kantajallamme on sijoitettavaa varallisuutta 5.000 euroa. Ryhtymällä oikeudenkäyntiin kantaja joko kaksinkertaistaa sijoitusvarallisuutensa tai menettää sen kokonaan.

Tutkitaan, mitä tapahtuu, jos kantajamme jatkaisi “sijoitustoimintaansa” ottamalla useita tällaisia tupla-tai kuitti riskejä peräjälkeen. Huomaamme, että kantaja menettäisi sijoituspääomansa hyvin suurella varmuudella varsin pian, vaikka onni voisi aluksi ollakin myöden.

Todennäköisyys kassan menettämiseen olisi kierros-kierrokselta tuo sama 40 %, mutta kassan menettämisen kumulatiivinen todennäköisyys kasvaisi nopeasti varsin suureksi:

  • 2 kierrosta 64 %
  • 3 kierrosta 78 %
  • 4 kierrosta 87 %
  • 5 kierrosta 92 %

Kantajamme olisi siis parempi sijoittaa varallisuutensa johonkin vähemmän riskialttiiseen kohteeseen.

Mutta kuinka suuri kassa oikein tarvitaan, ennen kuin oikeudenkäyntiin lähteminen olisi riskienhallinnan näkökulmasta perusteltua.

Kysymystä voi tutkia esimerkiksi klassisen Kelly-strategian avulla. ((KELLY, J. L. (1956) A New Interpretation of Information Rate. The Bell System Technical Journal, July, 917– 926.)) Uhkapeleihin sovitettuna Kelly-strategian tavoitteena on maksimoida pelikassan suuruus pitkällä aikavälillä. Kassan maksimointi perustuu panoksen suuruuden optimointiin suhteessa pelikassaan. Optimaalisen panoksen suuruus osuutena pelikassasta lasketaan yksinkertaisella kaavalla, joka huomioi mahdollisen voiton suuruuden suhteessa panokseen (k), voiton todennäköisyyden (p) ja tappion todennäköisyyden (q).

b = (kp-q)/k

Tässä esimerkissämme k on 2 (10.000/5.000=2), p on 60 % ja q on 40 % (1 - 0,6 = 0,4). Kun sijoitamme nämä arvot yllä olevaan kaavaan, saamme tulokseksi 0,4.

Toisin sanoen kantajamme maksimoi pelikassansa pitkällä aikavälillä, jos oikeudenkäyntikulut (5.000 euroa) eivät ole enempää kuin 40 % hänen sijoitusvarallisuudestaan. Kantajallamme tulisi olla siis vähintään 12.500 euroa ylimääräistä rahaa, jotta hänen olisi riskienhallinnan näkökulmasta perusteltua maksaa 5.000 euroa saadakseen mahdollisuuden voittaa 10.000 euroa.

Mitä tämä merkitsee?

Olennaista on siis se, että jos oikeudenkäyntiä arvioidaan sijoituksena, yksistään oikeudenkäynnin positiivinen odotusarvo ei ole riittävä osoitus oikeudenkäynnin kannattavuudesta. Lisäksi on arvioitava asianosaisen riskinkantokykyä suhteessa tavoiteltavaan hyötyyn. Mitä suurempi osa asianosaisen sijoitusvarallisuudesta asetetaan oikeudenkäynnissä alttiiksi, sitä suurempi tulisi mahdollisen oikeudenkäynnissä tavoiteltavan voiton olla, jotta oikeudenkäynti on perusteltu.

Missään olosuhteissa henkilön koko sijoitusvarallisuuden asettaminen alttiiksi yhdessä oikeudenkäynnissä ei ole perusteltua. Vaikka edellisen esimerkin vahingonkorvaussaatava olisi kooltaan 50.000 euroa, se ei Kelly-strategian perusteella oikeuttaisi laittamaan enempää kuin 56 prosenttia henkilön sijoitusvarallisuudesta alttiiksi. Toisin sanoen henkilöllä pitäisi silti olla lähes 9.000 euron kassa käytettävissääm.

Kun siis vain suhteellisen varakkailla ihmisillä on taloudelliset edellytykset käydä oikeutta, tarkoittaako tämä sitä, että vähävaraisten kanteita ei tarvitsisi ottaa vakavasti? Tai että vähävaraisen vastaajan voisi helposti painostaa sovintoon taloudellisin perustein.

Ei tarkoita. Oikeudenkäyntiin liittyy usein sellaisia arvoja, joita ei voida mitata suoraan taloudellisen hyödyn avulla. Oikeutta itselleen haluava ei piittaa kannattavuuslaskelmista sen enempää kuin arvan ostajakaan. Silloinkin vastuullinen asiamies tietysti varmistuu siitä, että mahdollisen tappion aiheuttama oikeudenkäyntikuluvastuu pystytään kattamaan jollakin tavalla vaarantamatta asianosaisen perustoimeentuloa.

2 Comments

  1. Virallinen valvoja

    Perusasetelmakappaleen ensimmäisessä odotusarvoesimerkissä on pieni virhe, 0e tuloksen todennäköisyys on 0,75 eikä 0.

    Tykkää

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s