comment 0

Uudistuva asianajajatutkinto ja oikeudenkäyntikulttuuri

BarristerAsianajajatutkintoa ollaan uudistamassa. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä kirjallisuuden päivittämisestä. Uudistuksella on kunnianhimoisempia tavoitteita. Merkittävä muutos suhteessa aikaisempaan tulee olemaan oikeudenkäyntitaitoja käsittelevän koulutusosion liittäminen tutkintoon. Samalla se on osoitus kehittyvästä oikeudenkäyntikulttuuristamme.

Oikeudenkäyntitaidoilla ei tarkoiteta prosessuaalisten sääntöjen hallitsemista, vaan kykyä toimia niiden luomissa puitteissa tarkoituksenmukaisella tavalla. Kyse on toisin sanoen taidosta ajaa oman päämiehen asiaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Oikeudenkäyntitaidoilla on nykyisessä käsittelymenetelmään perustuvassa suullisessa prosessissa tärkeä merkityst, sillä käytännössä jutun asianosaisten ja heidän asiamiestensä toimet määräävät millaiseksi jutun käsittely muodostuu. Asianajajan ammattitaito on päämiehen oikeusturvan paras tae, sillä hyväkään tuomari ei voi pelastaa huonosti ajettua juttua.

Asianosaiset määräävät oikeudenkäynnin kohteesta ja oikeudenkäyntiaineistosta. Vaikka tuomarilla on prosessinjohtovelvollisuus, asianosaisten epäselvistä esityksistä ei paraskaan tuomari saa välttämättä koottua eheää kokonaisuutta. Minun mielestäni sen ei edes pitäisi tuomarin tehtävä. Asianosaiset ovat oman juttunsa parhaita asiantuntijoita.

Oikeudenkäyntitaitoja ei sanottavasti opeteta yliopistoissamme eikä niiden merkitystä yleensä tunnusteta muuallakaan. Oikeudenkäymistä on meillä pidetty aina eräänlaisena yleistaitona. Tämän vuosituhannen alkuun saakka kuka tahansa sai toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja edelleenkään oikeudenkäyntiasiamieheltä ei edellytetä pääsääntöisesti muuta kuin oikeustieteen kandidaatin tutkintoa.

Aiemmin noudatetun suullis-pöytäkirjallisen menettelyn osalta asiamiehen taidolla ei kenties ollutkaan niin suurta merkitystä kuin nykyisessä prosessissa. Nykyiseen menettelyyn verrattuna suullis-pöytäkirjallisessa menettelyssä asianosaisilla oli paljon enemmän aikaa ja mahdollisuuksia kehitellä esitystään ja uusien käänteiden johdosta oli aina mahdollista pyytää lykkäystä ennen vastaamista. Nyt kaikki tapahtuu paljon nopeammin ja keskitetysti ja virheiden korjaamiseen on vain vähän mahdollisuuksia.

Suullinen, välitön ja keskitetty oikeudenkäynti asettaa korkeat taitovaatimukset oikeudenkäyntiasiamiehelle. Eri yhteiskunnissa tämä on heijastunut hieman eri tavoin oikeudenkäyntiasiamiehelle asetettuihin pätevyysävaatimuksiin. Toisaalla lievemmin, toisaalla ankarammin.

Englannissa suullisella oikeudenkäynnillä on satavuotiset perinteet. Siellä asioiden esittämisestä tuomioistuimessa vastaavat siihen erikoistuneet lakimiehet, barristerit. He ovat lakimiehiä, jotka ovat valmistumisensa jälkeen käyneet erityisen 3-vuotisen oikeudenkäyntikoulutuksen. Karsinta on kovaa joka vaiheessa ja vain osa koulutuksen aloittaneista lopulta kutsutaan oikeudenkäyntilakimiesten yhdistyksen, Barin, jäseniksi.

Suomessakaan ei todennäköisesti enää jatkossa tyydytä siihen, että jokainen oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut saa toimia asiamiehenä oikeudessa. Oikeusministeriön on antamassa hallituksen esitystä tänä syksynä. Esitystä valmistellut työryhmä ehdotti, että oikeudenkäyntiavustajana saisi jatkossa toimia vain asianajaja, julkinen oikeusavustaja erityisen luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Luvan saamisen edellytyksistä ehdotuksessa todetaan:

Nykytilaan verrattuna uutuutena edellytettäisiin, että henkilö on saavuttanut riittävän perehtyneisyyden oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään. Jotta alalle pääsyä ei tarpeettomasti rajoitettaisi, tämä edellytys täyttyisi varsin helposti, joko täydentävien opintojen tai työkokemuksen kautta. Riittävää olisi, että henkilö suorittaa saman asianajajatutkinnon kuin asianajajat. Toinen vaihtoehto olisi valmistumisen jälkeinen vähintään vuoden työkokemus tehtävässä, joka olennaisesti perehdyttää oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan toimeen. Tuomioistuinharjoittelun suorittaminen tai apulaissyyttäjänä toimiminen olisivat aina tällaisia tehtäviä.

Kuten esityksessä todetaan, luvan saamisen edellytykset täyttyisivät varsin helposti. Vaikka askel ei ehkä olekaan suuren suuri, se on epäilyksettä oikeaan suuntaan.

Asianajajat ovat kuitenkin asettamassa riman korkeammalle asianajajatutkinnon uudistuksen yhteydessä. Uuteen asianajajatutkintoon sisällytetään kahden päivän mittainen oikeudenkäyntitaitoihin keskittyvä koulutus, jossa harjoitellaan käytännössä asiamiehen oikeudenkäynnissä tarvitsemia keskeisiä taitoja.

Näen tämän merkittävänä askeleena suomalaisen oikeudenkäyntikulttuurin kehityksessä. Toivottavaa olisi, että tulevaisuudessa oikeudenkäyminen tunnustettaisiin nykyistä selkeämmin erityistä asiantuntemusta vaativana tehtävänä. Tällainen arvonanto on kuitenkin oikeudenkäyntilakimiesten itse ansaittava.

Kirjoittaja on mukana suunnittelemassa uuden asianajajatutkinnon prosessikoulutusosiota.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s