comments 3

Tarvitaanko tuomioistuimiin erikoistumista vai työnjakoa?

Suomessa on viime vuosina käyty keskustelua (alioikeus)tuomareiden erikoistumisesta. Erikoistumisella tarkoitetaan tällöin tuomareiden erikoistumista vain tiettyihin oikeudenaloihin sijoittuviin juttuihin. Viimeksi esimerkiksi Suomen Asianajajaliitto on nostanut esiin erikoistumisen tarpeen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa oikeudenkäynnin pitkittymiseen johtavista syistä. Lausunnossaan Asianajajaliitto toteaa, että “Suomessa ei ole riittävästi panostettu tuomareiden erikoistumiseen. Tilannetta, jossa erikoistumaton tuomari johtaa oikeudenkäyntiä, jossa toimijoina ovat erikoistunut syyttäjä ja erikoistuneet asianajajat, ei voida pitää toivottavana.” Näkökulma erikoistumiskeskusteluun on kuitenkin ollut turhan kapea. Erikoistumisesta ei kuitenkaan pitäisi puhua ilman, että puhutaan samalla työnjaosta.

Miksi erikoistumme?

Lakimiesten erikoistuminen on käytännön sanelema pakko. Kun oikeusjärjestys on saavuttanut kriittisen monimutkaisuuden tason, lahjakkainkaan yksilö ei kykene enää hallitsemaan järjestelmän kaikkia osa-alueita riittävän hyvin. Silloin on pakko erikoistua.

Erikoistuminen tarkoittaa lakimiesammatin jakamista pienempiin osiin, joiden hallitseminen riittäävn hyvin vaatii vähemmän osaamista kuin laajemmista kokonaisuuksista samalla tasolla suoriutuminen. Tämä tarkoittaa samalla, että suppealla alueella on mahdollista hankkia syvällisempi tietotaso kuin laajalla alueella. Kukaan ei voi hallita kaikkea täydellisti, mutta riittävän suppeasti määritellyllä osaamisalueella jokaisen ihmisen on mahdollista saavuttaa käytännöllisesti täydellinen osaamisen taso.

Sen lisäksi, että erikoistuminen mahdollista osaamisen syventämisen, se luo ammatti-identiteettiä ja uskottavuutta. Useimmat meistä ilmoittavat oman erikoisalansa ylpeydellä ja syystäkin. Erikoisalan puute tulkitaan usein pikemminkin osoitukseksi ammattitaidottomuudesta kuin todisteeksi poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Sen, joka tekee kaikkea, ei uskota osaavan mitään.

Mitä siitä seuraa?

Erikoistuminen ei tarkoita vain osaamisen syventämistä, vaan myös näkökulman kaventamista. Erikoistuminen tarkoittaa määritelmän mukaisesti erikoisalan ulkopuolille jäävien asioiden poissulkemista oman ammattitaidon piiristä. Tämän seurauksena oma erikoisala leimaa vahvasti omaa ajattelua ja sitä, miten tulkitsemme ympärillämme olevia ilmiöitä.

Analysoimme ympäröivää todellisuutta omien tietojemme pohjalta. Se mitä luulemme ympärillämme olevan, on aivojemme tulkinta aistiemme sinne välittämistä sähköimpulsseista. Se, miten tulkitsemme havaintojamme, riippuu niistä virikkeistä, joille olemme koko elämämme ajan altistuneet. Siksi useimpien oikeudenalojen asiantuntijoiden taipumuksena on analysoida heille esitettyjä tilanteita juuri oman erikoisalan käsitteistön ja lähestymistavan kautta.

Erikoistuminen olisi ihmiskunnan kollektiivista osaamista ja tietoisuutta radikaalisti köyhdyttävä ilmiö ilman rinnakkaista, yksilön erikoistumista kompensoivaa mekanismia. Jotta erikoistuminen ei johtaisi osaamiskatoon, ihmisten on erikoistuttava eri aloille. Erikoistuminen edellyttää pitkälle vietyä työnjakoa.

Riitojen ratkaisu erikoisalana

Mutta palataan alussa esitettyyn kysymykseen, pitäisikö työmareiden erikoistua. On ensinnäin tietyssä mielessä virheellistä väittää, että tuomarit eivät olisi jo nyt erikoistuneita. Tuomarit ovat erikoistuneita oikeudelliseen ratkaisutoimintaan. Tätä ajatusta ilmentää oivallisesti englantilaisen tuomarin Mummery L.J.:n mielipide ratkaisussa Doncaster Pharmaceuticals Group Ltd v The Bolton Pharmaceutical Com 100 Ltd [2006] EWCA Civ 661:

All judges, specialist and non-specialist, are experienced in procedure and practice. Procedural justice is the judicial specialisation par excellence. It may take a little longer for the application to be opened to a non-specialist judge, but that may be no bad thing.

Asianajajatkin tunnustuvat riitojen ratkaisun omaksi erikoisalakseen. Esimerkiksi isoissa asianajotoimistoissa on jo pitkään toimittu jakaantuneina eri oikeudenaloihin erikoistuneisiin ryhmiin. Näiden ryhmin joukossa riitojen ratkaisu on yksi ryhmä, yksi erikoisala muitten joukossa. Esimerkiksi Hannes Snellman määrittelee ryhmänsä osaamisen seuraavasti.

Our Dispute Resolution practice advises clients in their business disputes, regulatory investigations and cases of insolvency. We have a wealth of experience in domestic and cross-border litigation, ad hoc and administered arbitration proceedings as well as in mediation and other forms of alternative dispute resolution. With a special focus on complex international cases, we provide a dedicated team of experts who litigate and arbitrate disputes across different business sectors and under a wide variety of jurisdictions.

Kyky esittää oman päämiehen asia ratkaisijalle vetoavana ja johdonmukaisena kokonaisuutena on aivan oma erikoisalansa siinä missä vero-oikeus tai sopimusoikeus.

Entä substanssiasiantuntemuksen tarve?

Aineellisen oikeuden eri kysymyksiin erikoistuneista kollegoistaan poiketen riitojen ratkaisuun erikoistuneet lakimiehet joutuvat työssään jatkuvasti tekemisiin mitä erilaisimpien oikeudenalojen kanssa. Riidat syntyvät hyvin erilaisissa tilanteissa ja moni riita sisältää useaan eri oikeudenalaan liittyviä kysymyksiä.

Riitojen ratkaisuun perehtyneet asianajajat eivät silti ole mitään poikkeuksellisen taitavia yksilöitä. Käsillä olevan riidan kannalta olennaiseen oikeuden sisältöön on varsin nopea perehtyä, kun aihealue on jo valmiiksi tarkasti rajattu. Silloin kun asiaan liittyy laajoja tai vaikeita aineellisoikeudellisia kysymyksiä, riitojen ratkaisuun erikoistunut lakimies kääntyy kyseisen oikeudenalan asiantuntijan puoleen.

Tuomarit eivät ole näin onnekkaita: Jos tuomari on ratkaisutoiminnan asiantuntija, kenen puoleen hän kääntyy, kun hänellä on edessään poikkeuksellisen laaja tai vaikea aineellisoikeudellinen kysymys, jonka ratkaiseminen edellyttäisi erikoisasiantuntemusta?

Tämän kysymyksen ratkaiseminen näyttäisi edellyttävän joko pidemmälle vietyä tuomareiden erikoistumista tai työnjaon kehittämistä tuomareiden ja muiden ammattilaisten välillä.

Erikoistumista vai työnjakoa?

Aineellisoikeudellisen osaamisen syventämiseksi tuomarit voisivat erikoistua eri oikeudenaloille. Tämä on kuitenin monella tapaa hankala ratkaisu. Kuten korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on tuomaripäivillä pitämässään puheessa osuvasti todennut, että erikoistumisen vaaroja ovat “osaamisen kapeutuminen, ajattelun urautuminen, lainkäytön fragmentoituminen, hitaus uusien ilmiöiden edessä sekä kaiken tämän seurauksena uramahdollisuuksien supistuminen.”

Suositeltavampi lähestymistapa olisikin kehittää työnjakoa tuomioistuimissa eri ammattiryhmien kesken. Tässä vaihtoehdossa tuomari säilyisi ratkaisutoimintaan erikoistuneena aineellisen oikeuden “yleisjuristina”. Aineellisen oikeuden erikoisasiantuntemuksesta vastaisivat sitä tarkoitusta varten tuomioistuimeen palkatut lakimiehet, jotka eivät olisi tuomareita, vaan osa tuomareita avustavaa henkilökuntaa. He eivät ratkaisisi juttuja, vaan toimisivat asiantuntijoina ja antaisivat tuomareiden käyttöön oman aineellisoikeudellisen erikoisalansa tietouden. He voisivat avustaa tuomioistuinta oikeudellisten kysymysten ratkaisemisessa eri tavoin, kuten hankkimalla aineistoa, kirjoittamalla muistioita sekä lisäksi huolehtimalla aikaavievistä pohjatöistä, kuten yhteenvetojen ja tuomioluonnosten laatimisesta.

Mutta eikö olisi helpompaa ja tehokkaampaa vain palkata lisää tuomareita?

Vastaus on kieltävä. Avustavan henkilökunnan ansiosta tuomarit voisivat keskittyä omaan ydintehtäväänsä, ratkaisemaan juttuja. Työnjako parantaisi uskoakseni merkittävästi tuomareiden tuottavuutta, kun tuomari voisi käyttää nykyistä paljon suuremman osuuden työajastaan varsinaiseen ratkaisutoimintaan.

Olennaista on tietysti se, että avustava lakimieshenkilökunta sijoittuisi tuomareita selvästi alempaan palkkaluokkaan. Jos avustavan lakimiehen palkka olisi esimerkiksi puolet tuomarin palkasta, tällaisen avustajan palkkaaminen kannattaisi, jos se lisäisi tuomarin tuottavuutta 50 prosentilla. Tämä voi kuulostaa aluksi paljolta, mutta ehto täyttyisi esimerkiksi silloin, jos tuomari voisi avustavan lakimiehen ansiosta käyttää viikottaisesta työajastaan kolme päivää istuntoihin aikaisemman kahden asemesta.

Voiko se toimia?

Ajatus uuden henkilöstökategorian luomisesta alioikeuksiin tuntuu aluksi radikaalilta, mutta kyse ei ole mistään uudesta tai ainutlaatuisesta innovaatiosta. Idea tuomareita avustavan henkilökunnan palkkaamisesta on sinänsä tuttu. Harva voisi kuvitelle alioikeuksia ilman käräjäsihteereitä eivätkä tuomioistuimet ilman heitä toimisikaan. Tuomari voi keskittyä aivan eri tavoin oikeudelliseen ratkaisutoimintaan, kun juttujen ratkaisemiseen liittyvistä moninaisista järjestelytehtävistä huolehtii niihin erikoistunut ammattilainen.

Avustavien lakimiesten palkkaamisessa ei ole kyse mistään sen erikoisemmasta. Kyse on ratkaisusta, joka toisaalta auttaa tuomaria keskittymään varsinaiseen ratkaisutoimintaan, ja joka toisaalta vahvistaa myös tuomioistuinten aineellisoikeudellista osaamista. Vähän samaan tapaan kuin käräjäsihteerit vahvistavat tuomioistuinten järjestelytehtäviin liittyvää osaamista.

Tämän kaltainen järjestelmä on käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa tuomioistuimessa työskentelevistä avustavista lakimiehistä käytetään nimitystä “staff attorney”. Staff attorneyt avustavat juttuja istuvia tuomareita laatimalla tai tarkastamalla erilaisia muistioita sekä laatimalla luonnoksia päätöksistä ja tuomioista.((http://www.fjc.gov/public/pdf.nsf/lookup/StaffEng.pdf/$file/StaffEng.pdf))

Esimerkkejä löytyy toki lähempääkin. Suomessa tästä ammattiryhmästä käytetään nimitystä esittelijä. Olisiko käräjäoikeuksienkin aika saada omansa?

3 Comments

  1. JR

    Ja täysin samaa mieltä blogistin kanssa erikoistumisesta. Varsinkaan pienissä käräjäoikeuksissa aiemmin ehdotettu erikoistuminen ei käytännössä toimisi.

    Tykkää

  2. JR

    Ei oikein auennut ensimmäisellä kerralla tämä kommentointisysteemi. Kokeillaan uudelleen.

    Täysin samaa mieltä blogistin kanssa erikoistumisesta. Varsinkaan pienissä käräjäoikeuksissa aiemmin ehdotettu erikoistuminen ei käytännössä toimisi.

    Josta päästään kysymykseen notaarien työnkuvasta. Notaareita ei tietenkään määrällisesti eikä osaamisen tasolla ole määrällisesti tarpeeksi, jotta erikoistumiseen liittyvä problematiikka poistuisi blogistin esittämällä tavalla. Mielestäni on kuitenkin tarpeellista arvioida, missä määrin notaarien työtehtäviä voitaisiin muuttaa osittain esittelijän suuntaan.

    Tämän mahdollistamiseksi notaarien työtehtäviä tulisi keventää. Notaareille ja käräjäoikeuksille turhia työtehtäviä, joista on paljon keskustelua ollutkin, tulisi siirtää ulosottolaitoksen ja poliisiviranomaisten tehtäviin.

    Hiljattain valmistuneillakin lakimiehillä on yllättävän paljon erikoisosaamista, joskin vähemmän syventyneellä tasolla, jota voitaisiin hyödyntää. Tällöin tulisi auskultoijien valintakriteerejä muuttaa ja palkkaustakin saattaisi olla tarpeen tarkastella pätevien hakijoiden lisäämiseksi.

    Itse asiassa epävirallisesti tällaista tapahtuu jo pienessä mittakaavassa, jota seuratessa ilmenee erityisen hyvin tuomarien tarve keskittyä varsinaiseen ratkaisutoimintaan ja myös se, että useinkin tuomarien osaaminen tietyllä sektorilla on nuoren lakimiehen osaamista heikompaa.

    En ole tätä näkökulmaa tätä kirjoitusta tarkemmin miettinyt ja varmasti löytyy useita vastasyitä sen toteuttamiselle. No, keskustelua kuitenkin.

    Tykkää

  3. Minulla ei itse asiassa ollut notaarit mielessäni, kun ehdotin avustavien lakimiesten palkkaamista tuomioistuimiin. Totta kuitenkin on, että notaarit ovat se henkilöstöryhmä, josta helpoimmin voisi kehittää yllä kuvailemani tuomioistuinta avustavien lakimiesten ryhmän. Se kuitenkin edellyttäisi ainakin (1) notaarien määrän lisäämistä, (2) auskultoinnin keston pidentämistä tai määräaikaisuuden poistamista kokonaan, jotta notaarien ammattitaito ehtii kehittyä, (3) palkkauksen tarkistamista ja (4) meneillään olevan tuomioistuinharjoittelun kehittämishankkeen suunnan tarkistamista.

    Tykkää

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s