comments 2

Pysyvän haitan korvaustasot

Tänään julkaistiin Lakimies-aikakauskirjassa kirjoitukseni pysyvän haitan korvaustasoista. Kirjoituksessa keskeinen kysymys on, ovatko vallitsevat pysyvän haitan korvaustason asianmukaiset ja jos eivät mitä asialle pitäisi tehdä.

Kirjoituksen keskeinen lähtökohta on ajatus siitä, että aineettoman vahingon korvaaminen rahalla on symbolinen teko, joka osoittaa, että vahinkoa kärsinyt haitalllinen seuraamus on tunnistettu ja sen merkitys tunnustettu.

Tästä lähtökohdasta voidaan ensinnäkin johtaa vaatimus siitä, että eri vammoista suoritettavien korvausten on oltava oikeassa suhteessa toisiinsa. Siis vakavuudeltaan eri vammoista suoritettavien korvausten on oltava vastaavassa suhteessa toisiinsa kuin vammojen vakavuus. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että ei ole riittävää, että vakavammasta vammasta suoritetaan suurempi korvaus kuin lievemmästä vammasta. Korvauksen on oltava myös riittävän paljon suurempi.

Korvaustasojen oikeellisuus ei ole kuitenkaan vain suhteellinen kysymys. Jotta voidaan aidosti puhua haitallisen seuraamuksen tunnistamisesta ja tunnustamisesta, korvauksen on oltava myös absoluuttisesti riittävän suuri. Tai paremmin sanottuna, oikeassa suhteessa yhteiskunnan yleiseen varallisuuteen.

Korvaustasojen on oltava riittävän, mutta ei liian, suuria.

Vallitsevien korvaustasojen analyysi antaa selkeitä viitteitä siitä, että vakavuudeltaan eriasteisista vammoista tuomittavat korvaukset eivät olisi oikeassa suhteessa toisiinsa. Vallitsevien korvaustasojen osalta huomiota kiinnittää erityisesti se, että suhteellinen ero lievimmän ja vaikeimman haitan normikorvausten välillä on vain 30-kertainen absoluuttisen eron ollessa 92 800 euroa. Vaikeimmat haittaluokan 20 vammat vaikuttavat selkeästi alikorvatuilta lievimpiin vammoihin nähden. Vai aiheuttavatko esimerkiksi täydellinen sokeus, molempien alaraajojen menetys tai erittäin vaikea kehitysvammaisuus todella vain 30-kertaisen menetyksen elämänlaadussa V-sormen (pikkusormi) amputaatioon nähden?

Korvaustasojen kehitys ei ole myöskään seurannut yhteiskunnan varallisuuden kehitystä. Esimerkiksi vuodesta 1975 vuoteen 2008 nimellisansiot ovat 7,5 kertaistuneet ja bruttokansantuote on lähes 10-kertaistunut. Silti korvaustasot (korvaus/haittaluokka) ovat vain 5,5 kertaistuneet.

Korvaustasojen kehitys

Tämä tarkoittaa sitä, että rahan symboliarvo on vähentynyt. Rahamääräinen vahingonkorvaushan on symbolisesti arvokas sen tähden, että sekä vahingonaiheuttajalla että vahingonkärsijällä on rahaa (yleensä) niukasti. Siten varallisuuden siirto vahingonaiheuttajalta vahingonkärsijälle merkitsee aidosti sekä jonkin arvokkaan saamista että siitä luopumista.

Jos rahaa on käytössä enemmän, myös korvausten on oltava suuremmat. Muutoin vahingonaiheuttajan “uhraus” pienenee.

Ongelma ei korjaannu itsestään. Kolmesta keskeisestä suomalaisesta vahingonkorvausoikeudellisesta toimijasta — tuomioistuimista, liikennevahinkolautakunnasta ja henkilövahinkoasiain neuvottelukunnasta — ainoastaan tuomioistuimilla ja erityisesti korkeimmalla oikeudella on tarvittava legitimiteetti korvaustasojen muuttamiseen.

Vahingonkorvauslain henkilövahinkouudistuksen yhteydessä onkin korostettu, että korkein oikeus voi ennakkopäätöksillään ohjata korvaustasojen kehitystä. Sen määritteleminen, millainen korvaustaso on oikeuspoliittisesti hyväksyttävä, kuuluu henkilövahinkouudistuksen esitöiden mukaan oikeudellisten toimijoiden työnjaossa korkeimman oikeuden tehtäviin.

Pysyvän haitan korvaustasojen muuttaminen oikeuskäytännön kautta edellyttäisi käytännössä, että korkein oikeus ottaisi samanaikaisesti ratkaistavakseen useita juttuja, joissa olisi kyse vakavuudeltaan erilaisten pysyvien haittojen korvaamisesta ja antaisi sen jälkeen nimenomaisen ennakkopäätöksen siitä kysymyksestä, millaista korvaustasoa on pidettävä oikeuspoliittisesti suotavana käsitellyn kaltaisissa tapauksissa.

Meillä ei ole perinteitä näin suoraviivaisesta oikeuskäytännön ohjaamisesta mittaamiskysymyksissä, varsinkaan aineettomien vahinkojen korvaamisessa. Korkein oikeus ei ole tähän mennessä antanut yhtään varsinaista ennakkopäätöstä vahingon määrästä, vaikka korvauksen määrään on toki ohimennen (obiter dicta) otettu kantaa useissa vahingonkorvausratkaisuissa.

Korkeimman oikeuden päätöksenteon tueksi olisikin syytä käydä kansalais- ja asiantuntijakeskustelu, jonka soisi esimerkiksi Englannin esimerkkiä (ks. Damages for Personal Injury: Non-Pecuniary Loss) seuraten perustuvan perusteelliseen selvitykseen.

Sellaisen selvityksen tarpeellisuuden toivon kirjoitukseni osoittaneen.

2 Comments

  1. Juha Jakonen

    Tähän artikkeliin on viitattu Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomiossa 22.11.2010 nr 10/10604 [nimi poistettu] vs Steveco Oy; työtapaturmaan perustuva vahingoinkorvaus (ei lainv.)

    Tykkää

  2. Jarkko Männistö on paneutunut huolellisesti ja tarkasti vakuutusten myöntöperusteiisiin. Hänen tutkimuksensa eivät ole millään tavalla mielipideilmaisuja, vaan sen sijaan tulokset pohjaavat taloudellis-matemaattiseen analyysiin.

    On hyvä, että Jarkko Männistö on tehnyt tutkimuksensa juuri suomalaisista käytänteistä ja siis niiden puutteista. Hänen tutkimusalustansa ja hänen tietonsa olisi oltava jo käytössä!

    Näin toivon

    Pirjo Koivukangas KTT terveystaloustieteen dosentti

    Tykkää

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s