comment 0

Opettaminen on hyvä tapa oppia

Olin viime viikon perjantaina Turussa luennoimassa vahingonkorvausoikeuden erikoistumisjaksolla henkilövahinkouudistuksesta sekä henkilövahinkojen käsittelyyn liittyvistä prosessuaalisista kysymyksistä.

Olen jo jonkin aikaa valmistellut vahingonkorvauslain uutta 5 luvun 8 §:ää käsittelevää artikkelia, ja olin jo siinä uskossa, että se alkaisi olemaan hiljalleen julkaisukypsä. Artikkelista tarkemmin lisää myöhemmin.

Omasta tutkimuksesta on aina mukava luennoida, joten käsittelin myös tätä kysymystä.Opettaminen ja luennoiminen on mainio tapa oppia ja testata omia pohdintoja, sillä siinä saattaa ajatuksensa kerralla suuren joukon arvioitavaksi. Usein, kuten nytkin, käy niin, että yleisöstä saa erinomaisia virikkeitä omaan ajatteluun.

Tämä tietysti edellyttää yleisöltä riittävää osaamista ja ennen kaikkea rohkeutta esittää niitä ”tyhmiä kysymyksiä”. Todellisuudessahan ”tyhmät kysymykset” ovat tietenkin kaikkein älykkäimpiä, sillä ne kyseenalaistavat esitetyn ja pakottavat ajatuksen esittäjän tarkastelemaan asiaa joltakin aivan uudelta suunnalta, mikä voi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) johtaa siihen, että koko ajatusrakennelma romahtaa.

Yllätyin varsin mieluisasti, kun kurssilaiset esittivät älykkäitä kysymyksiä, jotka saivat minut löytämään koko joukon puutteita artikkelistani. Takaisin kirjoituspöydän ääreen siis. Onneksi saamani kritiikki ei sentään ulottunut aivan kirjoitukseni ytimeen.

Parhaimmat kiitokset Turun yliopiston vahingonkorvausoikeuden erikoistumisjakson opiskelijoille!

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s